lauantai 24. marraskuuta 2018

Räpistelyä

Kesän ja syksyn aikana muutama lähempi ystävä muutti pois, toiseen maahan. Yritin olla reipas mutta viime aikoina olen rohjennut myöntää itselleni, että kyllä se vain on raskasta kun lähellä ei yhtäkkiä enää olekaan niitä ihmisiä joiden kanssa puhua suoraan, joiden luokse pyrähtää hetken varoitusajalla, joilta pyytää apua kun arjen palapelistä on pala hukassa. Onneksi olen syksyn mittaan lähentynyt parin ystävän kanssa ja oman perheen merkitys on kasvanut entisestäänkin. 

Paikallinen tilanne hämmentää silloin kun sitä jaksan pysähtyä ajattelemaan. Koko syksy on odoteltu koskahan diesel ja bensiini taas loppuvat, miten käy kauppojen valikoimille, miten valuutalle. Liikkeellä kaupungissa yritän hakea vastauksia mielessä pyöriviin kysymyksiin, nähdä liikenteen lomassa jotakin sellaista joka antaisi selvän kuvan siitä missä mennään. Minne mellakkapoliisit ovat menossa? Miksi busseja on pysähtynyt samaan paikkaan valtava rykelmä? Pitkät bensajonot ovat taas arkipäivää ja kaksi kertaa meidän on täytynyt täyttää auton tankki bensa-aseman sijaan omasta dieseltynnyristämme. Onneksi meillä on kotona dieseliä generaattoria varten. 

Mutta on niin paljon muutakin ajateltavaa, etten oikeastaan juuri mieti paikallisia haasteita muuten kuin silloin kun ne ovat käsillä, kun kaupasta ei yhtäkkiä löydy lainkaan leipää tai banaaneja, tai kun diesel on kertakaikkiaan lopussa. 

Syksyn mittaan olemme harkinneet enemmän ja vähemmän vakavasti jo useampaa mahdollista asuinmaata. Melkein hakeneet sinne tai tänne ja sitten lopulta kuitenkin päätyneet toistaiseksi vielä odottamaan. Olemme yhtä aikaa valmiita lähtöön ja toisaalta kuitenkin niin monella tapaa kiinni täällä, että ajatus lähdöstä hengästyttää. Jotkut mahdolliset uudet kotimaat ovat tuntuneet omilta, toiset ihan vierailta. Pari päivää sitten pöydällä oli kaksi vaihtoehtoa jotka saivat minut nauramaan. Kuinka tämä voi olla minun elämäni? Kuka muu tasapainottelee tällaisten valintojen kanssa? Mutta tiedän vanhastaan, että kaikkeen tottuu, myös ajatukseen sellaisista asuinmaista jotka alkuun tuntuvat lähes mahdottomilta. 

Kuluvista kuudesta viikosta mieheni on kotona Khartumissa vain kaksi, muut neljä viikkoa työmatkoilla pitkin ja poikin. Ensimmäiset viikot sujuivat hyvin, mutta nyt kun ollaan loppusuoralla on kyse ennemminkin selviytymisestä kuin pärjäämisestä. Osan työreissuista mies on ollut lähes saavuttamattomissa, häneen ei ole saanut yhteyttä päiväkausiin. Satelliittipuhelimen välityksellä olen lyhyesti kertonut hänelle lasten kuulumisia ja viime viikolla jakanut suru-uutisenkin. Yhdessä pikaisessa kännykkäkeskustelussa maan äärestä toiseen päätimme olla hakematta paikkaa jota olimme harkinneet. Joululomasuunnitelmia olemme tehneet sähköpostitse tai kiireessä kahden työmatkan välissä. Tällä viikolla mies oli paikalla sen verran, että ehdin mennä lääkäriin ja vielä pieneen leikkaukseenkin. Tänä aamuna leikkaushaava alkaa olla parantumaanpäin ja myöhään illalla mies lähteekin taas reissuun. 

Kaiken epävarmuuden ja kiireen keskellä olen onneksi ja ihan yllättäen löytänyt mielelleni lepopaikan Netflixin eteläkorealaisista televisiosarjoista. En muista miten ensimmäinen sarja osui silmiini, mutta tässä vaiheessa on kesken jo kolmas. Levoton mieleni ei ole hetkeen oikein kunnolla malttanut pysähtyä lukemaan mutta näitä sarjoja olen jaksanut katsella vähän kerrallaan ja toisinaan useamman jakson kerrallaan ahmien. En ole koskaan käynyt Koreassa enkä tiedä maasta juuri mitään, mutta siinä itsessään on osa sarjojen viehätystä. Tekee hyvää tutustua tällä tapaa kevyesti johonkin ihan uuteen ja vieraaseen johon ei tarvitsekaan kehittää sen syvempää suhdetta. 

4 kommenttia:

  1. Hei Kata, palettisi kuulostaa aika hurjalta. Kuvittelisin, että kaiken kasassa pitämiseen tarvitaan vahvaa tahtoa ja hyviä hermoja. Hienosti olet näemmä aina selvinnyt, mutta arvelisin että joskus tekisi varmasti hyvää saada olla myös heikko. Onneksi olet löytänyt lepopaikan, jossa mieli saa vähän huilia. Toivon sinulle pikaista toipumista ja rauhallisia päiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Leena <3

      Tämä syksy on ollut aikamoinen ja tahtoa ja hermoja on koeteltu moneen otteeseen! Mutta olen kyllä onneksi aika hyvä ottamaan myös itselleni aikaa ja tilaa ja olemaan heikko ja surkeakin. Nyt kun mies on matkustanut näin hirveän paljon olen suosiolla vetäytynyt lasten kanssa viikonlopuiksi kotiin. Olemme katselleet elokuvia, rapsutelleet lemmikkejä ja syöneet popcornia kotona ihan vain omalla porukalla. Minusta tuntuu, että rauhallinen aika omalla porukalla on tehnyt meille kaikille ihan hyvää! Joskus toiste on sitten taas aikaa ja voimaa mennä ja tehdä enemmän. Lapsilla on onneksi paljon seuraa toisistaan, leikkikaverista ei heillä kotona ole puutetta.

      Poista
  2. Heippa, kestävyyttä sinne Khartoumiin. Peloittelit tilanteesta joten emme tule nyt pojan kanssa tänä vuonna.
    Helpompi reissata tyttären luo Birminghamiin.
    Minulla oli Etelä-Koreasta yksi kaunis tyttö asumassa täällä Tukholmassa. Hän oli tosi mukava ja kohtelias.Oli lukenut arkitehdiksi ja praktiserasi täällä. Ihan kaipaan häntä. Seoul on hyvin moderni pääkaupunki. Olisi mukava seurata sitä sarjaa E-Koreasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala, toivottavasti en ole antanut näistä olosuhteista mitenkään vääristynyttä kuvaa. Kyllähän te nimittäin varmasti täällä vanhasta muistista hyvin pärjäisitte! Elämä jatkuu pitkälti omalla painollaan eikä täällä paikan päällä tosiaan jaksa edes hirveästi miettiä näitä täkäläisia haasteita vaan pääasiassa ihan tavallisia arkisia asioita tai mitä nyt milloinkin mielen päällä onkin. Mutta eipä siinä, Birmingham on varmasti kyllä myös kiva matkakohde!

      Näitä korealaisia televisiosarjoja tuntuu olevan kovinkin paljon, nyt kun olen asiaan vähän tutustunut. Netflixin kautta löytyy vaikka miten ja kaikenlaista, historiallisesta draamasta ja kaikenlaisista yliluonnollisista tarinoista ihan nykypäivän kertomuksiin. Itselleni on Korea aika vieras mutta tässä katsellessa kieltämättä kiinnostus kasvaa! Meidän vanhemmalla tyttärellä oli kiva korealainen luokkakaveri joka harmi vain muutti pois tässä viime kesänä.

      Poista

Kiitos kommentistasi!