Saturday, 26 January 2019

Mahdollisimman tavallista elämää - päivä kerrallaan

Elämme tällä hetkellä päivän kerrallaan koska sen pidemmälle ei nähtävästi toistaiseksi pysty varmuudella menoja suunnittelemaan. Keskiviikko oli lopulta ihan tavallinen koulupäivä, lapset pääsivät harrastuksiinsa ja koulubussi toi kaikki kolme aikataulussa kotiin. Heti torstaina harrastustoiminta koululla kuitenkin peruttiin siltä päivältä eivätkä iltapäivän koulubussit taaskaan poikkeuksellisesti kulkeneet. 

Torstaiaamuna esikoisen luokka piti silti suunnitelmien mukaan koululla hyväntekeväisyyskonsertin jolla he keräsivät rahaa Unicefin toimintaan Sudanissa. Yleisöä ei ollut liiaksi asti, mutta riittävästi kuitenkin. Minuun tekivät vaikutuksen kymmenvuotiaat jotka esiintyivät reippaasti ja itsevarmasti hyvän asian puolesta. Koululaiset itse olivat tyytyväisiä esitykseensä ja iloisia keräämästään rahamäärästä. 

Konsertin jälkeen ehdin olla kotona muutaman tunnin ennen kuin oli aika suunnata takaisin koululle hakemaan lapsia. 

Matkalla koululle pysähdyin ostamaan vihanneksia kadunvarren puodista. Yritämme pitää huolta siitä, että ruokaa on kotona koko ajan vähän enemmänkin kaiken varalta. Tähän aikaan vuodesta vihannestarjonta on täällä parhaimmillaan. Kauppojen laareista löytyy pitkästä aikaa parsakaalia ja valkosipulia ja perunat ja kurkut ovat tavallista tuoreempia ja maukkaampia. Hyvälaatuisia hedelmiäkin on taas vaihteeksi tarjolla vähän laajemmin. Tällä viikolla söin mangoa joka oli ehkäpä parhain mango mitä olen koskaan maistanut. 

Torstaina iltapäivällä vihannesmyyjät seisoivat normaalisti paikoillaan puotiensa edessä hautausmaata kiertävän tien varrella. Läheinen ruokakauppa oli sekin ihan tavallisesti auki. Liikenne kulki tavalliseen tapaan ja kaikkialla pitkin matkaa ihmisiä oli liikkeellä niin kuin aina, jotkut tekemässä matkaa jalan, toiset odottelemassa kadunkulmassa bussia. 

Vaikka itsekin pyrimme jatkamaan elämää mahdollisimman normaalisti tuntuu silti välillä jotenkin hullulta kuinka ympärillämme arki jatkuu niinkin muuttumattomana huolimatta kuluneiden viikkojen tapahtumista. 

Toisaalta tuntuu kuitenkin ensisijaisen tärkeältä pitää kiinni juuri mahdollisimman tavallisesta arjesta. Jos tilanne kehittyisi sellaiseen suuntaan, että suhteellisen tavallista elämää olisi mahdotonta jatkaa täytyisi lasten ja minun poistua maasta. Sen lisäksi, että tarkkailemme liikenteessä merkkejä kaikesta epätavallisesta seurailemme me ulkomaalaiset siksi kai kaikki vähän myös toinen toisiamme. Kun palasimme maahan tammikuun alussa huomasin kuinka helpottuneita olimme puolin ja toisin siitä kuinka kaikki näyttivät palanneen lomalta ihan normaalisti takaisin. Toistaiseksi tiedän vain yhden ulkomaalaisperheen joka ei ole tullut vielä maahan takaisin. Voi tietysti olla, että heidän lomansa olisi muutenkin jatkunut pitempään.

Hain torstaina nuorimmaisen esikoulusta tavalliseen tapaan alkuiltapäivästä ja suuntasin hänen kanssaan koulun kahvioon. Myöhemmin iltapäivällä hain nuorimmaisen kanssa vanhemmat lapset koulupäivänsä päätteeksi ala-asteen puolelta. Koululta lapset ja minä suuntasimme autonkuljettajan kyydissä koulun tallille missä ponikerhon oli määrä kokoontua. Talli on hieman kaupungin ulkopuolella ja toiminta siellä jatkuu tavallisesti silloinkin kun koulun muu harrastustoiminta on syystä tai toisesta peruutettu. Talli on siinä määrin sivussa kaikesta, että mietin, että pahimmassa tapauksessa voisimme aina odotella siellä mitä tuleman pitää. Minulla oli varalta mukanani vähän tavallista isompi kokoelma eväitä - ja autossa lisäksi vihannekset ja kauppaostokset.

Isommat lapset puuhasivat ponikerhossa; vanhempi tytärkin oli poikkeuksellisesti mukana ponikerhon toiminnassa koska hänen oma iltapäiväharrastuksensa koululla oli peruttu. Nuorimmainen pääsi puolestaan vihdoin ponin selkään pitkälle kierrokselle. Se oli lapselle viikon ellei koko kuukauden kohokohta. Tyttö istui hymy huulillaan koko puolisen tuntia ja taputti aika ajoin kiitollisena Caramel-ratsuaan.

Pienen tytön viikon kohokohta joka ilahdutti kovin minuakin.

Tallilta lähtiessämme soitin miehelleni ja kyselin ajo-ohjeita: mitä kaupunginosia olisi hyvä välttää, millä reiteillä pitäisi olla rauhallista. Tallilla olin kuullut, että ne kadut mitä olimme olleet aikeissa käyttää eivät ehkä olleetkaan hyvä valinta. Lopulta ajoimme kotiin ihan tavallista ja suorinta tietä. Matka sujui ihan niin kuin tavallista.

Kotona odottivat koirat, kissa ja tiskit. Mies tuli muutaman työkaverinsa kanssa vähän myöhemmin kotiin. Kun vieraat olivat lähteneet oli aika syödä. Aamusta asti päätäni kiristänyt kipu hellitti vihdoin vähitellen illallisen ja rauhoittumisen myötä. Päivästä oli lopulta muodostunut meidän osaltamme oikeastaan ihan tavallinen torstai mutta arvaamattomuuden ilmapiiri teki siitä stressaavan ja väsyttävän. Erikoisolosuhteet tuntuivat kunnolla vasta illan päätteeksi pihalla koirien kanssa kun nenääni ja silmiäni pisteli kyynelkaasu, ensimmäistä kertaa elämässäni. 

18 comments:

  1. Vaikutat uskomattoman rauhalliselta, haastavasta tilanteesta huolimatta. Itse olisin varmaan ihan paniikissa. Toivotaan, ettei tilanne meniso pahemmaksi. Voimia arkeen! T. Marsa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Marsa!

      Meitä auttaa varmaan pysymään rauhallisena aika pitkälti se, että olemme olleet täällä niin kauan. Siltä pohjalta on ehkä helpompi arvioida milloin on oikeasti syytä hermostua. Toisaalta olemme myös tosiaan pystyneet jatkamaan melko tavallista arkea ja se itsessään rauhoittaa. Ja vanhastaan olemme tottuneet esimerkiksi hamstraamaan ruokaa joten se ei tunnu kovin dramaattiselta - Jamaikalla ja Belizessä meidän piti useamman kerran varata kotiin reippaasti ruokaa ja vettä hurrikaanien vuoksi. Mutta rauhallinen mieli on varmaankin osin myös selviytymiskeino. Kovin pitkään ei jaksa jännittää ilman, että väsyy pahanpäiväisesti joten on pakko yrittää säästää jännitys ja huoli sellaisiin hetkiin kun niihin on oikeasti syytä.

      Delete
  2. Ajattelin ihan samaa kuin Marsa tuossa edellä. Ihailtavaa, miten osaat ottaa asiat rauhallisesti ja panikoimatta. Varsinkin lapsille sinun kaltaisesi äiti on kyllä ihan parasta mitä tuollaisessa elämäntilanteessa vain voi olla. Kun arki jatkuu rutiineita noudattaen ja vanhemmat ovat levollisia, kokemukseni mukaan lapset voivat silloin hyvin.

    Tiedän, että itse olen todella tasainen ja tarvittaessa pystyn pienille lapsille, ja miksei aikuisillekin, vähän feikkaamaan, mutta varmaankin ahdistuisin, jos olisin pitkään kovin epävarma turvallisuuden suhteen. Ehkä tietynlainen fatalismi on minua auttanut joissakin tilanteissa, mutta kovin epävakaissa olosuhteissa ei minua olekaan koeteltu.
    Lämpöinen ajatus sinne ja pitäkää te huolta toisistanne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos Leena kauniista sanoista!

      Minä en ikävä kyllä ole erityisen tasainen ihminen vaan hermostun ja tulistunkin välillä turhankin helposti pienemmistä asioista. Vähän omaksi hämmästykseksenikin olen kuitenkin huomannut, että tosipaikan tullen osaan silti olla hyvinkin rauhallinen. Tämänhetkisessä tilanteessa auttavat tosiaan rutiinit ja varmaankin myös se, että olemme olleet täällä niin kauan ja ehtineet täällä ja muuallakin tottua tietynlaiseen epävarmuuteen. Minä en oikein osaa esittää olevani muuta kuin mitä olen, tunnelmani näkyvät ja tuntuvat kyllä ainakin läheisille! Mutta ehkä juuri tieto siitä, että epävarmaa aikaa saattaa kestää pidemmältikin auttaa pysymään suhteellisen rauhallisena. On suhtauduttava epävarmuuteen kuin pitkän matkan juoksuun sprintin sijaan.

      Delete
  3. Hei Kata,

    ehkä asut kaupunginosassa jossa on rauhallisempaa. Siellä ei varmaan asu niin paljon nuorta väkeä joka osoittaa mieltään. Katselen videoita joita näkyy facebookissa, ja luulen että enemmän on väkeä siellä Omdurmanissa osoittamassa mieltään.
    Minäkin sain hääkutsun 16 huhtikuulle mutta ehkä on vaikea saada viisumia ja muutenkin huhtikuun sää ei ole mitenkään helppo.
    Toivotan että säästytte pahemmalta , ja että tilanne päättyy johonkin parempaan suuntaan.
    Terveisin Pirjo

    ReplyDelete
    Replies
    1. Meidän kaupunginosassa on tosiaan yleensäkin hyvin rauhallista, olemme täällä kaiken keskellä kuitenkin lopulta vähän sivussa kaikesta!

      Täällä sää lämpeni eilen kovasti ja me ehdimme kaikki jo miettiä, että sinnekö talvi nyt jo katosi, mutta tänä aamuna herättiin hiekkamyrskyyn ja huomattavasti kylmempään säähän. Saa nähdä kuinka sää tästä nyt kehittyy. Huhtikuussa on toki silti taatusti tuskaisen kuumaa oli miten oli, mutta ehkäpä päädyt silti tulemaan häihin.

      Delete
  4. Nyt tuli tietoa että lentoyhtiöt eivät enää myy lippuja. Kenya ja Qatar lopettavat lennot. Turkkilainen kait vielä lentää, jos täytyy ulkolaisten poistua maasta.
    Lykkyä tykö sinne ja turvallista oloa sinnepäin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En lähtisi itse vetämään kovin kummoisia johtopäätöksiä näistä lentoyhtiöiden reittimuutoksista. Molemmilla lentoyhtiöillä on ollut vaikeuksia saada riittävästi matkustajia tälle reitille. Saudi Arabian saarron vuoksi lennot täältä Dohaan vievät nykyään kaksinkertaisen ajan entiseen verrattuna. Kaksinkertainen lentoaika tarkoittaa kaksinkertaisia polttoaine- ym kuluja ja lippujen hinnat tällä välillä ovatkin siksi hurjasti entisestä kallistuneet. Korkeiden hintojen ja pidentyneen lentoajan vuoksi matkustajat ovat siirtyneet käyttämään reitillä muita lentoyhtiöitä. Me esimerkiksi lensimme ennen aina Qatarilla mutta emme ole saarron alkamisen jälkeen käyttäneet sitä enää lainkaan. Kenyan Airways toisaalta kilpailee Ethiopian Airwaysin kanssa lennoista ja matkustajat suosivat enemmän Ethiopian Airwaysia.

      Täältä joka tapauksessa lentää mm myös Emirates, Turkish ja esimerkiksi FlyDubai joista ensimmäinen on joka tapauksessa meidän pääasiallinen lentoyhtiömme ja jolla on toistaiseksi useampi lento päivässä tällä reitillä. En siis itse ole ainakaan toistaiseksi ollenkaan huolestunut lentoliikenteestä täältä.

      Täällä lähtee kovin herkästi tällä hetkellä ihmisillä ajatus juoksemaan yhdestä asiasta ihan toiseen, mielestäni usein aivan syyttä. Jokunen päivä sitten jotkut epäilivät sähkökatkojen liittyvän levottomuuksiin vaikka ne osuivat vuoden ensimmäiselle kovin kuumalle päivälle jolloin kaikki käänsivät ilmastoinnin päälle - sähköverkko ei tainnut jaksaa ja kaatui hetkellisesti. Toki voin olla väärässäkin. Mutta aion silti jatkossakin pitää pääni kylmänä ja uskoa vain sellaiseen joka on todeksi todistettu.

      Elämä täällä todellakin jatkuu pitkälti ihan normaalisti, ei vain meillä vaan kaikkialla ympärillämme. Lapset lähtivät aamulla kouluun, mies töihin, naapurissa rakennetaan taloa. Viikonloppuna kävimme syntymäpäiväjuhlissa, tällä viikolla kävin ihan normaalisti kaupassa missä asiakkaita oli normaalin paljon ja ruokaa myynnissä riittämiin, vihannes- ja hedelmöhyllyissä oli tungosta, tarjolla oli jopa mansikoita. Toki hinnat ovat myös korkeat. Toissapäivänä sähkömies kävi meillä korjaamassa keittiön rikkinäisen ilmastointilaitteen. Eilen kuljin autolla läpi suuren osan kaupunkia matkalla kouluun ja takaisin ja kaikkialla oli ihan tavallisen rauhallista. En halua mitenkään vähätellä paikallisia tapahtumia mutta haluan kertoa rehellisesti siitä mitä tänne oman näkemykseni mukaan kuuluu, ei ollenkaan sellaista kaaosta mitä uutisista ja muista lähteistä voisi ymmärtää.

      Delete
    2. Muuten ilmeni, etteivät nuo lentoyhtiöt ole kai kuitenkaan kokonaan lopettaneet lentoja tänne vaan käsittääkseni kai vain vähentäneet lentoja ja lentolippuja ei toistaiseksi myydä täällä, ne on kai ostettava netin kautta. Jostain syystä uutinen lipunmyyntiin liittyvistä muutoksista ja lentojen vähentämisestä kääntyi ihmisten puheissa hetkessä lentojen lakkauttamiseksi... Täällä täytyy tosiaan pitää pää kylmänä ja tarkistaa muutamankin kerran huhujen taustat, että saa kunnolla kiinni siitä missä mennään!

      Delete
    3. Sinulla on hyvä asenne, huhuille ei todellakaan tarvitse antaa valtaa. Olen itsekin huomannut että spekulaatiot milloin mistäkin ryöstäytyvät helposti käsistä! Sitten syyksi/taustatekijäksi voi osoittautua jokin aivan arkinen juttu, mutta sitä ei ole enää niin moni kiinnostuneena kuulemassa.

      Delete
    4. Sepä se. Ja huhut jatkavat usein kiertoaan senkin jälkeen kun ne on itse asiassa jo toisaalla todettu vääriksi.

      Melkoista työtä vaatii kyllä se, ettei anna mielen lähteä vaeltamaan sinne sun tänne jos ympärillä kovin kohisee, sen olen tässä taas huomannut. Eilen välttelin tarkoituksella niitä joiden arvelin huokailevan sitä ja tätä. Sen sijaan hakeuduin niiden seuraan joiden uskon olevan asioiden taustoista paremmin selvillä ja muutenkin kylmäpäisiä. Sainkin aimo annoksen perspektiiviä ja sitä myötä myös hyvää mieltä ja mielenrauhaa. Mutta tänään onkin sitten taas jo uusien huhujen aika... Ajattelin yrittää pitää hyvästä mielestä kiinni leipomalla jotakin!

      Delete
    5. Kiitos tosiaan raportoinnista noista lentoyhtiöistä. Kärpäsestä tehdään härkänen toisin sanoen. Rauhoitit mieleni . Elämä jatkuu vaikka joka päivä
      raportoidaan toista toisempaa videoita levottomuuksista.

      Delete
    6. Luulen, että tällä hetkellä meno täällä vaikuttaa ulkopuolelta huolestuttavammalta kuin täällä paikan päällä. Siellä täällä tapahtuu mutta nähdäkseni aika suureksi osaksi elämä kuitenkin jatkuu melko pitkälti tavallista rataa.

      Delete
    7. Vihdoinkin hyvä artikkeli tilanteesta AlJazeerassa by Reem Abbas.
      Käsittää koko maan ja maaseudun tilanteen.

      Delete
  5. Meillä Englannissa Brexit-uutiset vie niin paljon tilaa, että uutiset asuinmaastanne ovat jääneet syrjään. Hain nyt ihan tarkoituksella teidän uutisia ja löytyihän niitä ihan tuolta meidän paikallisen yleisradion sivustolta. Järkytyin kyllä hieman, kun tajusin mitä on tapahtunut / tapahtumassa. Olet kyllä rohkea, itse olisin varmaan jo linnoittautunut taloon perheeni kanssa! Mutta ymmärrän, että etenkin lasten kannalta on hyvä pitää arki samanlaisena niin pitkälle kuin mahdollista. Ja miehesi työpaikan puolesta teidät varmaan pidetään hyvin ajan tasalla tilanteesta.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tämän yllä blogikirjoituksessa kuvaamani torstaipäivän päätteeksi luin teidän ylen uutisista samaisesta päivästä ja hieman hämmennyin. Uutisten versio kun ei oikein osunut yhteen omien kokemusteni kanssa! Toki tässä suuressa kaupungissa tapahtuu paljon sellaista mistä minä en mitään tiedä mutta todellakin niin kuin yllä ja kommenteissakin totesin täällä ei ole ainakaan kaikkialla ihan sellaista kuin uutisten pohjalta voisi päätellä. Minua ei sinänsä pelota täällä tällä hetkellä enkä tunne itseäni erityisen rohkeaksikaan. Seurailemme tilannetta ja elämme tosiaan päivän kerrallaan mutta toistaiseksi suhteellisen normaalia elämää kuitenkin.

      Brexitiä on tullut täälläkin seurattua, siinä on tosiaan siinä määrin ihmettelemistä etten yhtään epäile etteikö se veisi uutisista suurimman osan tällä hetkellä! Brexit-uutiset olisivat melkein viihdyttäviä kaikessa hulluudessaan (ehdottiko joku tosissaan, että Irlanti liittyisi Iso-Britanniaan ja eroaisi sekin EU:sta?!) ellei koko tilanne olisi niin masentava.

      Delete
    2. minakin olen asunut pakoissa joissa on ollut levotonta .. mutta harvoin se levottomuus on suoraan vaikuttanut omaan arkeen, eika montaa kertaaolla oltu nakemassa tai kokemassa mitaan erityisen dramaattista, uutisissa nakyvaa tapahtumaa. Silloin on tosiaankin vahan hassu olo kun lukee (usein viela ulkomaalaisista) uutslahteista siita kaikesta mita on tapahtunut omassa kotikaupungissa ja/tai maassa josta itse on ollut autuaan tietamaton ... terveisin Venla tuolta fb'n puolelta :-)

      Delete
    3. Niinpä Venla! Nämä tunnelmat ovat varmasti tuttuja monille jotka ovat vastaavissa olosuhteissa viettäneet aikaa.

      Täällä hämmennystä uutisten ja todellisuuden välillä lisää itselläni myös se, että kaikki ei aina välttämättä ole ihan niin miltä uutisissa vaikuttaa, suuntaan tai toiseen. Tosiasiat on yritettävä koota kasaan jostain monen eri lähteen välimailta. Se on välillä hyvinkin turhauttavaa.

      Delete

Kiitos kommentistasi!