Wednesday, 23 January 2019

Mennyttä ja nykyhetkeä

Viime vuoden ensimmäiseen aamuun heräsimme idyllisessä ympäristössä, Australian alpeilla. Olisimme viihtyneet pienessä lomamökissämme Merrijigissä pitempäänkin mutta loma alkoi olla lopuillaan ja meidän piti jatkaa matkaamme kohti Melbournea. Viimeisen lomaviikon Australiassa kurkkuani kuristi ajatus paluusta arkeen. Loma oli ollut niin onnistunut, Australian kesä juuri se mitä talveen tarvitsimme. 

Näin kauniissa ympäristössä vastaanotimme vuoden 2018.


Kun viime tammikuussa palasimme Australiasta kotiin oli meitä vastassa vieraan oloinen todellisuus. Kauppojen valikoimat tuntuivat entisestään pienentyneen, polttoainetta täytyi aika ajoin jonottaa ja puhelimemme eivät alkuun toimineet kunnolla. Vuoden alkua osaltaan järisytti mutta toisaalta myös piristi uusi perheenjäsen, Oliver Twist.

Viime keväänä kävimme hengähtämässä Pariisissa ja Brysselissä. Eurooppalaisten pääkaupunkien meno oli hyvää vaihtelua täkäläiselle todellisuudellemme ja etenkin entisessä kotikaupungissamme Brysselissä oli mielenkiintoista käydä tunnustelemassa minkälaistä elämämme saattaisi siellä olla. Haastavissa olosuhteissamme on kuitenkin omat hyvätkin puolensa jotka nousivat kevätlomaviikkojen aikana esille.

Keväinen Eurooppa oli sekin kaunis vaikkakin meille myös aika kylmä matkakohde.


Täkäläiset haasteet alkoivat tuntua raskaammilta kestää kun vähän kerrallaan pitkin kevättä tilanne kiristyi. Bensajonoista tuli arkipäivää, hinnat nousivat viikosta toiseen ja samaan aikaan paikallisen valuutan arvo romahti. Kaiken keskellä vein esikoisen Dubaihin viikonlopuksi juhlistamaan kymmenvuotissyntymäpäiviään. Se oli yksi viime vuoden kohokohtia, ihana viikonloppu. 

Viime toukokuussa pakkasimme kesälomaa varten vähän tavallista enemmän ajatuksella; tuntui hetken verran epävarmalta pääsisimmekö varmasti palaamaan syksyllä takaisin kotiin.

Kesä oli kuitenkin hyvä ja rentouttava. Alkukesästä vietimme aikaa Italiassa missä perheemme toisen kotimaan rento ilmapiiri auttoi meitä kaikkia virittäytymään lomatunnelmaan. Olin kuluneen kevään tapahtumista niin poikki etten jaksanut liiaksi kesän aikana miettiä mikä meitä syksyllä odottaisi. Olin vain ja nautin vanhempieni ja ystävien seurasta ja ihanasta kesä-Suomesta. 

Syksyllä palasin kotiin jo alunperin hieman lannistuneena. Läheisin ystäväperheemme teki lähtöä, toinen läheinen ystäväperhe oli kesän aikana jo poistunut maasta. Viikon loma Etelä-Afrikassa heti uuden kouluvuoden alkuun oli virkistävä elämys, mutta safarilomamme jälkeen vetäydyin kotona aikaisempaa enemmän omiin oloihini ja perheen pariin. 

Syksyinen matka Etelä-Afrikkaan oli suuri elämys.


Hiljaisten viikkojen ja kuukausien aikana tein puolihuomaamattani mielessäni paljon töitä päästääkseni hiljakseen irti siitä mikä minua kaikesta huolimatta sitoo nykyiseen asuinmaahamme. Yksi aikakausi alkaa auttamatta olla lopuillaan ja minulle on tärkeää saada käsitellä muutosta rauhassa niin etu- kuin jälkikäteenkin. Yhtäältä nautin viime syksynä omasta rauhastani mutta toisaalta etääntyminen sosiaalisesta ympäristöstäni ei ollut ainoastaan hyväksi.

Lokakuussa kävimme pikaisella lomalla Suomessa, tapaamassa isovanhempia, ihmettelemässä kaunista ruskaa ja hoitamassa asioita. Loma syksyisessä Suomessa oli monessa mielessä antoisa mutta auttamatta liian kiireinen. Minä olisin tarvinnut vähän enemmän aikaa rauhoittua ja purkaa mielestäni alkusyksyn tapahtumia: asuinmaan tilannetta mutta myös esimerkiksi taloomme ilmaantuneita kutsumattomia hiirivieraita. 

Suomen ruskaa ei voita mikään.


Suomilomanjälkeiset viikot eivät nekään antaneet liiemmin tilaisuuksia lepoon sillä marraskuuta värittivät miehen työmatkat ja suru-uutinen Euroopasta. Joulukuun alkuun osui itsellänikin vielä yksi reissu, matka vanhemman tyttären kanssa hammaslääkäriin Abu Dhabiin. Kun matkan virallinen osuus eli hammaslääkärikäynti oli ohi saimme muutaman päivän olla vain ja viettää aikaa emiraattiystäväni ja hänen perheensä kanssa. Pitkän viikonlopun aikana vihdoin hieman hengähdin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. 

Pari viikkoa Abu Dhabin reissun jälkeen alkoi lasten joululoma. Heti viimeisen koulupäivän iltana lähdimme matkaan kohti Japania, juuri parahiksi ennen kuin asuinmaamme päätyi kansainvälisiin uutisiin eri puolilla maailmaa. 

Vastaanotimme tämän vuoden Japanissa käymällä paikallisessa shintotemppelissä. Temppelin ympäristö oli suorastaan satumaisen kaunis.


Aika ystävien kanssa ihastuttavassa Japanissa oli tervetullutta jatkoa Abu Dhabin viikonlopulle, tilaisuus hengähtää ja nauttia hyvästä seurasta ja mielenkiintoisesta ja toimivasta ympäristöstä. Oli kuin olisin Japanin talvessa sulanut pitkästä aikaa olemaan oma onnellinen itseni. Vielä loman alkupäässä Japanissa joulukuun loppupuolella olin hieman alakuloinen mutta uuteen vuoteen heräsin täynnä uutta virtaa ja toivoa tulevaisuuden suhteen. 

Asuinmaan tilanne toki huolettaa mutta oman elämäni suhteen oloni on kuitenkin jotenkin kepeä, ihan toisenlainen kuin viime vuoden alussa kun ikävöin takaisin Australiaan enkä meinannut jaksaa täkäläisiä vastoinkäymisiä. Nyt vastoinkäymiset ovat ihan toista luokkaa kuin viime vuoden alussa mutta olen jotenkin valmiimpi kohtaamaan sen mitä tuleman pitää. Rauhallinen ja levollinen mieli on osin ehkä yritystä suojautua arvaamattomia olosuhteita vastaan. Ei auta hötkyillä eikä valvoa öitä murehtien sitä sun tätä. On levättävä ja syötävä hyvin, että jaksaa olla valppaana, mahdollisimman hyvillä mielin ja valmiina kaikkeen. 

Ensimmäinen kouluviikko loman jälkeen oli hieman sekava kun koululla vielä haettiin tapaa suhtautua maan uuteen todellisuuteen. Viime tiistaina lapset lähetettiin kotiin koulubussilla kesken päivän ja keskiviikkona ja torstaina koulubussit eivät kulkeneet lainkaan. 

Tämä viikko on toistaiseksi sujunut rauhallisemmin. Alkuviikosta koululla alkoi uusi harrastuskausi. Poika käy tänä keväänä viikottain tiedekerhossa, pelaa shakkia, tennistä ja koripalloa, ja käy lisäksi koulun tallilla ratsastamassa ja ponikerhossa. Vanhempi tytär tanssii balettia, ratsastaa ja pelaa koripalloa hänkin, käy draamakerhossa ja lisäksi harrastaa pitkästä aikaa myös taekwondoa. Nuorin tytär haluaisi hänkin käydä taas baletissa ja aloittaa tenniksenkin, mutta ikäistensä harrastuskausi ei ole vielä tältä vuodelta alkanut. 

Pihallamme ihmeköynnös kukkii vuodenajasta toiseen.


Tuntuu entistäkin tärkeämmältä pitää mahdollisimman tiukasti kiinni tavallisesta arjesta mutta oli silti jotenkin vähän huvittavaakin huolehtia viime viikolla siitä saanko vanhemman tyttären ilmoitettua ajoissa balettitunneille kun siinä vaiheessa oli toisaalta vielä epäselvää saadaanko uutta harrastuskautta nykyolosuhteissa lainkaan aloitettua. Onneksi harrastuskausi pääsi alkamaan ihan normaalisti. Eilinen reissu koulun tallille lasten ratsastustunneille tuntui mainion tutulta ja arkiselta ja ehdin jo uskoa, että pääsisimme tämän kouluviikon loppuun suunnitelmien mukaan kun tänä aamuna koululta tuli viesti, että meidän alueemme koulubussit onkin mahdollisesti tältä iltapäivältä taas peruttu. 

Arvaamattomuutta vastaan on hankala taistella. Ei siis auta kuin heittäytyä päivien vietäväksi ja yrittää pitää kiinni kaikesta siitä mikä tekee poikkeusoloissa elämästä mahdollisimman tutun ja turvallisen oloista. Tällä viikolla olen jo kolmesti tehnyt lapsille aamiaiseksi amerikkalaisia pannukakkuja. Ennen ne ovat olleet vain viikonloppujen herkkua mutta nyt olen halunnut yrittää tehdä myös arkiaamuista entistäkin levollisempia ja nautinnollisempia. Kun ympärillä kuohuu tuntuu minusta yllättäen helpommalta keskittyä siihen mikä on olennaista ja vähät välittää muusta. 

4 comments:

  1. Mitä haastavimmiksi ulkopuoliset olosuhteet käyvät, sen tärkeämmiksi nousee oma perhe ja läheiset. Niin olen huomannut kun maan tilanne on kuumentunut. Oma mielenterveys on kuitenkin kovilla ja sen olen huomannut jälkikäteen kun tilanne on jo rauhoittunut ja on taas totuttu uuteen normaaliin. Pitäkää itsestänne huolta, mukavaa alkavaa viikonloppua!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Sepä se, että myrskyn silmässä eläminen väsyttää ja kuluttaa mutta sitä ei oikein kunnolla välttämättä huomaakaan kuin vasta sitten kun tilanne on ohi. Näennäisen rauhallisuuden taakse piiloutuu kaikenlaista jonka vanhastaan tiedän purkautuvan vasta myöhemmin. Sitä on valkea ennaltaehkäistä. Juuri nyt yritän ennen kaikkea suojata lapsia liikaa kuormittumasta. Toivon, että he säästyisivät huolehtimasta sellaisesta mille eivät mitään voi. Ihan hyvältä vaikuttaa toistaiseksi. Koululla lie pitkälti sama tavoite ja lasten arki onkin jatkunut suhteellisen tasaisena.

      Oikein hyvää loppuviikkoa myös teilläpäin! Mulla on muuten jostain syystä vaikeuksia kommentoida bloggerin blogeja tällä hetkellä ja Facebookiin pääsen paikallisten somerajoitusten vuoksi vain satunnaisesti. Yritän sumplia näitä haasteita, että pääsisin taas normaalisti blogimaailmaan mukaan! Onneksi pääsen kuitenkin lukemaan blogeja normaalisti.

      Delete
  2. Kata, sopisiko sulle harjoittaa joogaa itseksesi jos aikaa kun lapset koulussa? Siita voisi olla apua kun mieli myllertaa. Jaksamista sinne :) terv. Ile (esittaydyn kun kommentoin aina valilla ja luen blogia saannollisesti :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moi Ile! Jonkun verran olenkin joogannut kotona mutta pitäisi ottaa se vielä säännöllisemmin tavaksi. Ei siitä taatusti olisi ainakaan haittaa.

      Kiva kun luet ja kommentoit!

      Delete

Kiitos kommentistasi!