Wednesday, 6 February 2019

Uuden arjen pieniä kiusoja

Koulua on käyty loman jälkeen jo kohta neljä viikkoa. Yhtä kauan olemme nyt eläneet näissä hieman muuttuneissa olosuhteissa. Ilmapiirin kiristymisestä huolimatta olen kuluneet viikot ollut päivisin suurimmaksi osaksi aidon rauhallinen ja tilanteen hallinnassa. Yöt ovat kuitenkin olleet vaikeampia. Levottomissa unissani vahvistamattomien uutisten tapahtumat tulevat lähelle. Unissa huhut tulevat tosiksi, lentoja perutaan ja kaikki on juuri niin epävarmaa kuin itse asiassa onkin. Unen ja valveen rajamailla minusta tuntuu, että olen unohtanut jotakin. Eihän levy jäänyt päälle keittiössä, onhan kissalla kaikki hyvin, olenko tehnyt huomaamattani jonkin peruuttamattoman virheen? Usein olen saanut nukahdettua kunnolla vasta aamuyöstä ja sitten onkin pian ollut jo taas aika herätä.

Tällä viikolla on onneksi ollut toistaiseksi rauhallisempaa ja se on tuonut myös öihin rauhaa. Arjen haasteet ovat olleet vaihteeksi sopivan kokoisia ja helppo kohdata. Maanantaiaamuna lähdin pimeässä päästämään koiria pihalle ja kävelin makuuhuoneen ovella lätäkköön. Huolestuin, että jollekin koirista oli tullut vahinko. Vahinkoja koirillemme sattuu vain silloin kun joku niistä sairastaa ja aloin jo miettiä mihin väliin järjestää reissu eläinlääkäriin. Mutta juomavesisäiliö olikin vain vuotanut sisältönsä lattialle. Olin niin helpottunut, että luutusin vettä lattialta miltei vihellellen. Viikon muutkin vastoinkäymiset ovat olleet pitkälti samaa luokkaa, harmittomia sattumuksia: nuorimmainen kaatoi punaisen hibiskusmehun keittiön pöydälle ja samalla valkoiselle paidalleen, minä kosketin vahingossa kuumaa paistinpannua kun tein pannukakkuja ja sain käteeni pienen palovamman.

Tämän hieman kevyemmän viikon aikana on ollut vähän paremmin aikaa pohtia näitä uusia olosuhteitamme. Uuteen arkeemme kuuluu kaikenlaista pientä kiusaa, epävarmojen koulubussivuorojen lisäksi myös muun muassa muutoksia yhteyksissä ulkomaailmaan. Vuodenvaihteen jälkeen internetin käytöstä on tullut selkeästi entistä monimutkaisempaa sillä someyhteyksiä alettiin jo joulukuun puolella rajoittaa. Aikaisemmin osuin täällä vain harvoin suljetuille sivustoille mutta nämä uudet rajoitukset toisaalta koskettavat minua päivittäin.

Minulla on käytössä koti-wifi ja sen lisäksi puhelimessa erillinen nettiyhteys. Jotkut sosiaalisen median kanavat toimivat jostain syystä yhdellä yhteydellä mutteivät toisella; yhdellä nettiyhteydellä saan esimerkiksi luettua WhatsApp-viestit ja toisella puolestaan sähköpostit. Kotona vaihdankin pitkin päivää yhteydestä toiseen lukeakseni ensin postit ja sitten WhatsApp-viestit, tai päinvastoin. Siitä on tässä kuluneiden viikkojen aikana alkanut tulla jo melko rutiininomaista mutta myös enenevässä määrin turhauttavaa. 

Joihinkin some-palveluihin kuten Facebookiin ei enää pääse täällä lainkaan ilman virtuaalista yksityisverkkoyhteyttä eli niin sanottua VPN:ää. En ole koskaan ennen käyttänyt VPN-yhteyttä, pitkälti siksi, että se hidastaa jo entisestäänkin hidasta internet-yhteyttä aika tavalla. Edelleenkään en ole VPN:n käytöstä erityisen innostunut mutta alan vihdoin hyväksyä, ettei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin hankkia mahdollisimman hyvä maksullinen VPN-yhteys ja toivoa, että se toimisi hieman paremmin kuin ilmaiset yhteydet mitä olen käyttänyt nämä ensimmäiset viikot. 

Toimivat internetyhteydet ovat täällä tärkeitä ihan vain jo turvallisuustilanteen päivittämisessä. Mieheni lähti muutama päivä sitten puoleksitoista viikoksi työmatkalle muille maille. Minun on siis oltava hieman valppaampana kun en voikaan soittaa miehelle tarvittaessa töihin ja kysyä onko kaduilla hänen tietojensa mukaan rauhallista. Toistaiseksi tämä viikko on kyllä tosiaan ollut melko rauhallinen, koulubussit ovat kulkeneet aikataulussaan ja arki muutenkin soljunut tavalliseen tapaansa. Torstaipäivät ovat toisaalta olleet viime viikot järjestään poikkeuspäiviä. Saapa nähdä miten tällä viikolla. 

Yritämme pysyä ajan hermolla Oliver ja minä. Lueskelemme yhdessä netistä uutisia.

2 comments:

  1. Kyllä alkaa tuntumaan että onk a osiaan teillä enää turvallista siellä?? Vaikeaa se tietenkin on tuosta noin vaan lähteä poiskaan, mutta tilannehan voi ykskaks räjähtää käsiin. Ettekö voi lähteä muualla turvaan??

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällähän on tosiaan tilanne vähän kerrallaan ennemminkin rauhoittunut. Ei siis tunnu ainakaan juuri nyt yhtään siltä, että täältä täytyisi lähteä minnekään. Tavallista elämää täällä elämme näillä pienillä uusilla mausteilla, eivätkä esimerkiksi nämä rajoitukset internetin käytössä ole lopulta kuin tosiaan pieni kiusa, eivät mitään sen vakavampaa.

      Olemme kyllä valppaina ja valmiina kaikkeen mutta sen enempää en kuitenkaan täällä näin päivisin huolehdi täkäläisestä tilanteesta kuin vaikkapa aikoinaan Jamaikalla maanjäristyksestä. Öisin kaikenlaisten huolten mittasuhteet aina kasvavat mutta luotan tähän päivittäiseen arvostelukykyyni yöllisiä tunnelmia enemmän.

      Delete

Kiitos kommentistasi!