Sunday, 5 May 2019

Alkuja ja loppuja

Vaikka kuinka eläisi hetkessä tämän päivän rinnalla kulkevat kuitenkin aina jollain tapaa myös muistot vuosien takaa niin kuin myös aavistus tulevasta. 

Yksitoista vuotta sitten olin juuri tuonut sairaalasta kotiin esikoisvauvamme. Ensimmäisissä päivissä ja viikoissa oli omat haasteensa mutta olin kuitenkin ennen kaikkea äärimmäisen onnellinen vauvasta. Minusta oli ihanaa hoitaa vauvaa, torkkua vauvan kanssa, ihailla pieniä käsiä ja jalkoja. On hurjaa ajatella, että se pieni ihminen on nyt jo yksitoistavuotias. Yksitoistavuotiaan jalat ovat nykyään jo minun jalkojani suuremmat eikä varmasti mene enää montaakaan vuotta, että poika ehtii myös pituudessa ohitseni. Hänestä on kasvanut kaikin tavoin mitä mainioin nuori mies. 

Muistojen rinnalle tätä hetkeä: Puhelimen säätiedot ovat
Khartumin osalta tavallisesti pari astetta alakanttiin.
Tälle päivälle on itse asiassa odotettavissa
lähemmäs 50 astetta.
Kymmenen vuotta sitten meillä oli kotona uusi koiranpentu, ensimmäinen koirani jota olin odottanut jo taaperosta asti. Poppy tosin tuli meille yllätyksenä ja sattumalta, ei mitenkään suunnitelmallisesti. Muistan kuinka Poppy oksensi autossa syliini matkalla meille, kuinka alkuun mietin oliko kyse ehkä villikoirasta lemmikin sijaan kun pentu oli niin kovin levoton - toisaalta kyllä myös kovin hellyydenkipeä ja varsin suloinen. Ensimmäiset viikot ja kuukaudet koiranpennun kanssa olivat vaativia, erilaisia kuin olin odottanut, mutta ennen pitkää Poppysta kasvoi mitä hienoin koira. Nyt Poppy alkaa olla jo vanha, se on viime aikoina alkanut muistuttaa monella tapaa sitä alkuaikojen hieman hömelöä pentua joka pyrki yhtenään syliin. Urhea vahtikoiramme ei jaksa enää kovin pitää vahtia.

Yhdeksän vuotta sitten odotin viimeisilläni toista vauvaani. Islantilaisen tulivuoren tuhkapilven vuoksi lentoni Suomeen oli jouduttu siirtämään ja pääsin matkustamaan Belizestä Suomeen vasta ihan viime hetkellä. Jos pilvi olisi pysynyt paikoillaan viikkoa paria pitempään olisin ollut liian raskaana lentomatkailuun. Onneksi kaikki järjestyi parhainpäin ja pikkusisko sai syntyä Suomessa niin kuin isoveljensäkin paria vuotta aikaisemmin. Anoppi oli aikaisemmin samana keväänä sairastunut vakavasti ja hänen hidas toipumisensa oli sekin omanlaisensa uusi ja epävarma alku. Uuden vauvan syntymä toi paljon iloa ja valoa vaikeaan aikaan. On melkein käsittämätöntä, että se samainen vauva on nyt jo kohta yhdeksänvuotias, mitä ihanin pieni ihminen. 

Puoli yhdeksältä aamulla kylpyhuoneessa on 35 astetta lämmintä. Näihin aikoihin täytyy viimeistään
mennä suihkuun. Kun aurinko on ehtinyt vähän pitempään lämmittää putkia hanoista tulee ainoastaan
päälle 40-asteista vettä.
Aika lailla tasan viisi vuotta sitten muutimme Belizestä haikein mielin. Olimme asuneet Belizessä neljä ja puoli vuotta ja maasta oli siinä ajassa muodostunut meille kaikille koti. Lapset, koirat ja minä elimme välitilassa Suomessa useamman kuukauden. Mies puolestaan oli viisi vuotta sitten näillä main lähdössä ensimmäistä kertaa Sudaniin. Olimme uuden ajan kynnyksellä. Avoimesta mielestä huolimatta alku Sudanissa oli minulle varsin vaikea ja tuntuu raskaalta ajatella niitä aikoja ja alun huteria tunnelmia. 

On ihmeellistä, että nyt ollaan jo lähellä tämän Sudanin ajan loppua, uusi alku häämöttää niin lähellä tulevaisuudessa, että saan siitä melkein jo otteen. Vuosi tuntuu lyhyeltä ajalta kun sitä vertaa viiteen vuoteen aloillaan. Tulimme alunperin Sudaniin kuudeksi vuodeksi. Ensimmäisenä päivänä Khartumissa, elokuussa viisi vuotta sitten, katselin ikkunasta hiekkapölyistä maisemaa ja totesin miehelle, että jaksan täällä enimmillään ehkä kaksi vuotta. Mutta niin vain vuosi kerrallaan on vaihtunut toiseksi ja olemme edelleen täällä, alkuperäisen suunnitelman mukaisesti kohta jo kuudetta vuotta. Aika pitkään olimme kahden vaiheilla mutta jokunen viikko sitten teimme päätöksen jäädä Khartumiin vielä vuodeksi. 

Ilmastointilaitteemme eivät pärjää toukokuun helteissä. Ulkona on aamulla puoli yhdeksän paikkeilla 34 celsiusastetta, sisällä ilmastoidussa huoneessakin jo 32. 


On vaikea ennustaa minkälainen muodostuu tästä viimeisestä vuodestamme Sudanissa. Kuluneiden viikkojen ja kuukausien aikana kaikki maassa on muuttunut ratkaisevalla tavalla. Tuntuu kuin olisimme tekemässä lähtöä toisesta maasta kuin mihin alunperin saavuimme, niin paljon on tapahtunut ja muuttunut. Näissä muuttuvissa ja epävarmoissa olosuhteissakin käymme koko ajan jollain tapaa läpi myös lähdön tunnelmia ja valmistaudumme vähän kerrallaan siihen suureen muutokseen joka meitä taas vuoden päässä odottaa. 

4 comments:

  1. Perheenne on viettänyt elämänmakuisia ja mielenkiintoisia vuosia maailmalla ja kerrot niistä ihanan lämpimästi. Täysin samanlaista historiaa ei taatusti löydy yhdeltäkään toiselta perheeltä. Yhteiset muistot ja kokemukset, niin hyvät kuin huonommatkin, ovat liimaa, joka liittää oman laumanne yhteen.

    Viimeinen vuosi Sudanissa vilahtaa taatusti ohi nopeammin kuin uskoisikaan, mutta siinäkin ajassa ehditte vielä kerätä monta muistoa ja tunnelmaa, joita ehkä vähän haikeanakin voitte myöhemmin yhdessä makustella.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos ihanasta kommentista Leena! On niin totta, että ihan tällaista samanlaista elämää ei ole ollut kenelläkään, se yhdistää meitä vahvasti perheenä. En oikein vielä ymmärräkään, että olemme todella nyt kokeneet niin vallankumouksen kuin evakuoinninkin!

      Uskon myös, että viimeinen vuosi kuluu lopulta hyvinkin nopeasti, mutta toisaalta juuri nyt rauhoittaa ajatus siitä, että vielä hetken saamme olla aloillamme.

      Delete
  2. Vuosi tuntuu eteenpäin yleensä pitkältä, mutta taaksepäin lyhyeltä. Toivotaan hyvää vuotta, mutta sitä ennen antoisaa kesää. Onko suunnitelmissa taas Suomi-kesä?
    T. Marsa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näissä toistuvien muuttojen mittakaavassa vuosi tuntuu minusta lyhyeltä ajalta, pari vuottakin kuluu lopulta aika nopeasti. Jossain vaiheessa en halunnut muuttaa minnekään vähemmäksi kuin pariksi vuodeksi, mutta nyt se tuntuisi ihan liian lyhyeltä ajalta asettua aloilleen. Siitä kulmasta katsellen vuosi on ihan tosi lyhyt aika. Mutta toisaalta kuitenkin riittävän pitkä, ettei juuri nyt tarvitse alkaa miettiä tai järjestää muuttoa ja se tuo mieleen oman rauhansa.

      Suomessa olemme suuren osan kesälomasta mutta aiomme viettää aikaa myös perheen toisessa kotimaassa Italiassa.

      Hyvää kesän odotusta sinulle Marsa! Hurjaa, että on enää muutama viikko kesäkuun alkuun.

      Delete

Kiitos kommentistasi!