Tuesday, 21 May 2019

Kotina kiertolaisuus

Meidän italialaissuomalainen perheemme muuttaa maasta toiseen muutaman vuoden välein mieheni työn mukana. Kiertolaiselämää on näissä puitteissa takana kohta kaksitoista vuotta ja toistaiseksi olemme asuneet perheenä kolmessa maassa.

Samanlaista kiertolaiselämää elävät maailmalla monet muutkin kehitystyöntekijöistä lähetystyöntekijöihin ja kansainvälisten yhtiöiden työntekijöistä diplomaatteihin. Elämänpiiriimme täällä Khartumissa kuuluu monia kaltaisiamme perheitä joissa vanhemmat ovat kukin eri maista, kotona puhutaan useampaa kieltä, takana on erinäinen kokoelma asuinmaita ja edessä toinen mokoma. Ja vaikka täällä Khartumin ulkomaalaispiireissä eivät kotiäidit tai -isät olekaan erityisen tavallisia, kotivanhemmuus on toisaalta kiertolaiselämässä ylipäänsä melko normaalia. Tässä ympäristössä minä ja monikulttuurinen perheeni olemme suorastaan tylsän tavallisia.

Parhaimmillaan kiertolaiselämä yhdistää niin, että ystävistä tulee lähes perheenjäseniä.

Minä kutsun meitä kiertolaisiksi koska mielestäni se parhaiten kuvaa tätä meidän todellisuuttamme. Kiertolaisuus sanana vihjaa mielestäni niin hyvistä kuin huonoistakin puolista tässä meidän liikkuvaisessa elämässämme. Ulkomailla asumista ja maailmalla liikkumista hehkutetaan minusta usein liikaakin ja haluan itse osaltani yrittää tuoda jonkinlaista tasapainoa mielikuviin siitä minkälaista on asua kaukomailla ja miltä tuntuu rakentaa koko elämä muutaman vuoden välein uuteen vieraaseen ympäristöön. Pähkinänkuoressa: arki on arkea kaikkialla ja muutot ovat vaikeita vaikka niihin olisi ehtinyt kehittyä omat rutiininsa.

Kiertolaiselämässä on omat itsestäänselvyytensä, tapansa ja tottumuksensa. Yhtäläisyydet yhdistävät meitä muihin kaltaisiimme ja toisaalta osaltaan erottavat niistä jotka elävät toisenlaista elämää. Monet tämän oman elämäni lainalaisuudet ovat itselleni nykyisellään niin tuttuja ja itsestäänselviä, etten välttämättä aina edes huomaa kuinka vahvasti ne liittyvät juuri tähän meidän elämäntapaamme. Siirtyminen maasta toiseen tasaisin väliajoin määrittää joka tapauksessa vahvasti meidän elämäämme ja kutakin meistä perheenjäsenistä yksilöinä.

Vaikka muutoista onkin vuosien varrella tullut tuttuja juttuja ne ovat silti aina melkoinen koitos, varsinkin kun mukana kulkee lapsia ja lemmikkejä.


Tuttu perhe Yhdysvaltain diplomaattikuvioista ilmoitti äskettäin irtisanoutuvansa kesällä valtion palveluksesta. He väsyivät kulkemaan ja haluavat jäädä nykyiseen asuinmaahansa pysyvästi sen sijaan, että siirtyisivät seuraavaan maahan saati palaisivat Yhdysvaltoihin asumaan. Olin yllättynyt heidän päätöksestään; ei taida olla ihan tavallista vaihtaa diplomaattiuraa yksityisyrittäjyyteen. Siitäkin vähän yllätyin kun oivalsin, etten itse olisi valmis lyömään hanskoja tiskiin ja asettumaan aloilleni. Tämä elämäntapa tuntuu kaikesta huolimatta minusta omalta ja hyvältä. Vaikka koville monesti ottaakin niin me kuitenkin hallitsemme tämän kuvion: lähdöt ja saapumiset, ulkopuolisuuden tunteet ja arjen rakentamisen minne milloinkin. Tunnen itseni nykyään enemmän kiertolaiseksi kuin suomalaiseksi tai ulkosuomalaiseksi, nämä kiertolaisympyrät ovat omin vertaisryhmäni, ja oma paikkani on milloin missäkin kiertolaiselämän vaiheessa: tulossa tai menossa tai elämässä arkea jossakinpäin maailmaa.  

6 comments:

  1. Minä uskon, että mitä enemmän muuttaa paikasta toiseen, sitä helpommaksi lähteminen ja saapuminen ja uuteen paikkaan asettuminen muuttuvat. Tulee jonkinlainen rutiini paikan vaihtamiseenkin, niin hullulta kuin se kuulostaakin.

    Olen omalla kohdallani ihmetellyt sitä, kuinka minusta tuntuu, että voisin asua varmaan ihan missä päin maailmaa tahansa, ja varmasti sopeutuisin. Arki ja ihmiset ovat kuitenkin perimmiltään ihan samanlaisia kaikkialla, vaikka tavat eri maissa vaihtelevatkin. Minulle ulkomaille asettuminen on tosin paljon, paljon helpompaa kuin sinulle, koska ei ole lapsia eikä lemmikkejä. Ihailenkin kykyäsi handlata sekä perheen että lemmikit milloin minkäkinlaisissa olosuhteissa – ja pysyä vielä harvinaisen selväjärkisenäkin. :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minustakin tuntuu käytännön tasolla, että voisin lopulta asua melkein missä tahansa. Siirtymiseen maasta toiseen on tosiaan syntynyt omat rutiininsa kuin myös sopeutumiseen ja arjen rakentamiseen. Olen viime päivinä lueskellut kuvauksia mahdollisista tulevista asuinmaistani ja huomaan, että suhtaudun aika lunkisti moneen sellaiseen asiaan joka joskus vuosia sitten olisi tuntunut vaikealta: hanaveden käyttökelvottomuuteen, kehnoihin sairaanhoitopalveluihin, ja niin edelleen.

      Toisaalta jokainen muutto on minulle kuitenkin aika kova koitos mielen tasolla. Varsinkin viimeisin muutto koetteli päätä, jonkun aikaa oli vaikea saada kiinni ihan vain jo siitä kuka täällä oikein olenkaan! Toisaalta arvaan, että nämä Sudanin vuodet ovat siinä mielessä kyllä valmentaneet minua hyvin. Olen täällä tottunut pärjäämään tarvittaessa ihan vain perheen voimin. Siitä on varmaankin apua yksinäisinä ensimmäisinä viikkoina ja kuukausina uudessa maassa. Jos ja kun itselläni pysyy järki kädessä on tietysti sen helpompi tukea lapsia ja lemmikkejä muutoksessa! Ja miksei miestäkin :) Tosin hän on kyllä myös näissä siirtymissä onneksi aika hyvä.

      Delete
  2. Kiertolaiselämässä on puolensa, mutta mekin todettiin, että aika aikansa kutakin. Niinpä itse olemme valinneet, että jouluun mennessä muutamme Suomeen. Lapsille se on vähän kuin uuteen maahan muuttamista, lomavisiittejä lukuunottamatta kumpikaan ei ole koskaan ollut Suomessa pidempään. Onhan siinäkin siis oma jännityksensä :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan varmasti on oma jännityksensä paluumuutossakin, varsinkin niille perheenjäsenille, jotka eivät ole koskaan ennen Suomessa vielä asuneet! Teillä taisi tosin olla alunperinkin tarkoitus palata ennen pitkää Suomeen? Silloin ei muutto sinnepäin varmaan tunnu samalla tapaa ravisuttavalta ajatukselta kuin meille jotka olemme ikäänkuin lähtökohtaisesti pysyvästi kiertämässä. Tässä itse just mietiskelen ja listaan mahdollisia tulevia asuinmaita ja huomaan, että mitä kehittyneempi maa sen vaikeammalta tuntuu kuvitella meitä sinne asumaan! :) Osin ongelma on tuo meidän koiralauma jonka kanssa ei esimerkiksi kerrostaloasuntoon ihan helposti siirryttäisi, mutta aika pitkälti myös se, että me hallitaan tämä kaukomaissa ja vähän haastavammissa maissa eläminen, mutta sellaisesta tavallisemmasta arjesta ei meillä perheenä sitten olekaan kokemusta...

      Tuo tuttu amerikkalainen diplomaattiperhe josta yllä mainitsin oli myös asennoitunut elämään pysyvästi tätä kiertolaiselämää, yhdistettynä satunnaisiin pysähdyksiin Washington DC:ssä. He ovat aika paljon hehkuttaneetkin tätä elämäntapaa tähän asti mikä on mua jotenkin aina vähän hämmentänyt koska onhan tässä nyt puolensa ja puolensa, myös ne huonot. Siksi tulikin vähän yllätyksenä, että ovat päättäneet irtisanoutua, ja eivät siis tosiaan palata kotiin vaan jäädä asumaan viimeisimpään asuinmaahansa. Aika reipas veto! Eikä varmasti ihan helppo päätös.

      Onnea teille viimeisiin kuukausiin maailmalla ja paluumuuttoon tietysti myös! Toivottavasti pysyt tavalla tai toisella linjoilla.

      Delete
    2. Joo, meillähän on aina ollut ajatuksena, että maailmalla vaan väliaikaisesti. Saa tosin nähdä, osaako 12 Afrikan vuoden jälkeen enää asettua Suomeen - aika monet, jotka tän liikkeen on tehneet, on suhtautuneet epäilevästi meidän suunnitelmiin pysyvyydestä. Tosin ei me enää väitetä, että tää on pysyvä liike. Kunhan mennään apriksi vuodeksi ainakin kokeilemaan ja opettamaan lapsille kieli (myöhempiä opintoja varten).

      Delete
    3. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla miltä tuntuu palata vanhaan tuttuun mutta toisaalta vuosien varrella muuttuneeseenkin ympäristöön Afrikan vuosien jälkeen! Toivottavasti kirjoitat paluumuuttoblogia tai muuten käyt kertomassa kuulumisia silloin tällöin.

      Itsestäni tuntuisi myös vaikealta sanoa tässä vaiheessa asettuvani jonnekin lopuksi ikääni ja onneksi sellaiseen ei olekaan pakko sitoutua vaan voi katsella elämää jakson kerrallaan eteenpäin!

      Delete

Kiitos kommentistasi!