Thursday, 16 May 2019

Tätä viikkoa

Niin kutsuttu sit-in, istumalakko, puolustusministeriön edessä jatkuu viikosta toiseen. Alkuun huhtikuussa mielenosoittajilla oli tiesulkuja pääasiassa vain lähellä kokoontumispaikkaa, mutta viime päivinä he ovat pyrkineet sulkemaan myös useampia kaupungin keskeisistä väylistä. Tiesulut eivät ole pysäyttäneet kaupunkia mutta ovat vieneet arjen kyllä hieman sijoiltaan. Laittomat tiesulut ovat myös lisänneet jännitteitä mielenosoittajien ja armeijan välille. 

Koulubussit oli eilen peruttu niin aamulla kuin iltapäivälläkin, arvatenkin juuri tiesulkujen vuoksi. Mies teki etätöitä ja pääsi siksi viemään lapset aamulla kanssani koululle ja iltapäivällä koululta kotiin. Ihan helposti se ei kyllä onnistunut. Omassa naapurustossamme tiet olivat auki mutta heti ensimmäinen pääväylä jolle yritimme olikin suljettu: tien varrelle oli sinne tänne rakennettu tiilistä ja kaikenlaisesta romusta esteitä. Siirryimme pitkin sivuteitä seuraavalle väylälle mutta ennen pitkää sielläkin oli tie kiinni. Matkanteko oli tiesulkujen vuoksi melkoisen turhauttavaa ja kirjaimellisen mutkikasta. Ehdimme kyllä lopulta koululle ihan hyvissä ajoin pitkin sivuteitä ja matka kotiinpäin kului vähän sujuvammin kun tiesimme paremmin mitä teitä välttää. 


Lähdimme varalta hyvissä ajoin jo puolenpäivän vaiheilla takaisin koululle hakemaan lapsia. Menomatka sujui ihan hyvin mutta kotimatkalla jouduimme taas ajamaan tiesulkujen vuoksi pitkän mutkan. Onneksi kaupunki on meille siinä määrin tuttu, ettemme pahemmin eksyneet kiertoteillä. Yksi hiekkapölyinen sivukatu näyttää lopulta aika samalta kuin toinen!

Olemme tottuneet siihen, että tilanne täällä elää päivästä toiseen ja suunnitelmia ja ajoreittejä on muutettava lennossa. Aika uuvuttavaa se on silti. Kova kuumuus ei tietysti ainakaan auta asiaa. Mutta niin vain on ihan kohta taas yksi arkiviikko ohi ja jäljellä pian enää vain yhdeksän koulupäivää tätä lukuvuotta. Kaikki harrastustoiminta koululla on meidän osaltamme tältä vuodelta vihdoin ohi ja tänään koulubussitkin taas kulkevat normaalisti. 

Kaikki on vähän kummallista mutta samaan aikaan toisaalta ihmeellisen tavallista. Viikko on kaikesta huolimatta sujunut ihan mukavasti ja luvassa on kiva viikonloppu. Suurimman osan ajasta olen suorastaan hyvällä tuulella, mutta toisaalta pitkin päivää silloin tällöin huomaan kuinka päätä särkee ja iltaisin olemme mies ja minä molemmat ihan puhkiväsyneitä. Pari viikkoa vielä ja sitten alkaa loma. Toivon, että osaamme tämän kaiken päälle rauhoittua lomailemaan.


4 comments:

  1. Ohhoh, tuo alimmaisen kuvan tiesulku onkin jo aika järeä.

    Varmasti välillä turhauttaa tuollaiset hidasteet. Vai osaattekohan vähitellen vain varata matkaamiseen triplasti aikaa ja esteen sattuessa tiellenne tyynesti taas jälleen kerran vaihtaa suuntaa? Jälkimmäinen olisi varmasti ainoa järkevä vaihtoehto oman mielenterveyden kannalta, kun asialle ei kertakaikkiaan mitään voi tehdä. Harva vain pystyy toistuvasti olemaan ihan zen tuollaisessa tilanteessa.

    Suhtautumisesi asiaan vaikutti ainakin postauksen perusteella ihanan tyyneltä ja asialliselta. Nostan kyllä hattua!!!

    Pitkää pinnaa ja rauhallista viikonloppua sinne :-)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Reippaita ovat mielenosoittajaan rakentamaan, ei voi muuta sanoa, tuo jälkimmäisen kuvan aita on tosiaan aikamoinen! Kun tilanteeseen tietää sinänsä olla varautunut se ei turhauta niin paljon kuin jos tiesulut tulisivat ihan yllätyksenä. Kyllähän sitä tulee jonkun kerran mietittyä, että jaksaako lähteä ollenkaan tuonne yrittämään paikasta toiseen, mutta jos liikkeellä jo ollaan niin ihan hirveästi en jaksa noista suluista hermostua. Helppo tietysti sanoa kun en itse ole ratissa, kuskille tietysti varmasti aina vähän tylsempää hommaa joutua kesken matkaa muuttamaan reittiä.

      Olen ylipäänsä ollut jotenkin ihmeen rauhallinen koko ajan täällä, oma rauhallisuuteni on yllättänyt ihan minut itsenikin. Suurin osa näistä vallankaappaukseen liittyvistä tapahtumista kuuluu sellaiseen "tälle en voi mitään" -kategoriaan. Tunnistan, ettei näistä asioista kannata kovin lähteä huolehtimaan tai ahdistumaan, koska mikään ei sillä kuitenkaan muutu miksikään. Paljon vaikeampaa oli olla täältä poissa ne pari viikkoa ja ihmetellä mitä tänne oikein kuuluu.

      Delete
  2. Niin, piti vielä sanomani, että sinulla on kiva uusi profiilikuva!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi kiitos! Sain pitkästä aikaa päivitettyä kuvan, edellinen alkoi olla jo aika vanha.

      Hyvää viikon jatkoa sinullekin!

      Delete

Kiitos kommentistasi!