Wednesday, 28 August 2019

Arkea odotellessa

Matkalaukut on vihdoin kaikki purettu ja kotikoulut nekin aika lailla jo kouluiltu. Innolla odotamme varsinaisen koulun alkua niin lapset kuin me vanhemmatkin. On mielenkiintoista maanantaina nähdä ketkä oppilaat ovat lopulta paikalla ja minkälaisia ovat lasten uudet opettajat. Nämä hiljaiset ja hitaat viikot kotona ovat tulleet tarpeeseen, mutta niin kuin arvelinkin alamme kaikki tässä vaiheessa olla jo varsin valmiita arkirytmiin ja rutiineihin. Tosin itse asiassa varsinaisesti arki alkaa meillä vasta vähän myöhemmin. Lapset ehtivät käydä koulua vain muutaman päivän ennen kuin lähdemme vielä hetkeksi pois, ystävien häihin Italiaan. 

Oliver osallistui laukkujen purkamiseen.


Esikoinen on innostunut viime päivinä laittamaan ruokaa ja itsekin olen tällä viikolla intoutunut koettamaan muutamaa uutta reseptiä: kasvischiliä ja linssihampurilaisia. Taidamme chilin osalta pitäytyä jatkossakin lihaversiossa mutta linssihampparit menivät toisaalta ihmeellisen hyvin kaupaksi. Teimme esikoisen kanssa eilen myös ensimmäistä kertaa itseksemme japanilaisia riisipalloja. Jonkun kerran poika on tehnyt niitä yhdessä japanilaisen ystäväni kanssa ja minäkin olen sivusta niiden tekoa joskus seurannut mutta koskaan ennen emme olleet yrittäneet niitä tehdä alusta asti itse. Kovin kauniita ei riisipalloista tullut mutta ihan älyttömän hyviä kyllä. Laitoimme täytteeksi tonnikalaa ja riisipallot maistuivat varsin samanlaisilta kuin mitä Japanista muistimme. Meillä on japanilaista riisiä onneksi vielä monta kiloa eli myös riisipalloja tehdään varmasti vielä toistekin. 

Eilen iltapäivällä viihdytimme meillä muutamaa nuorimmaisen luokkakaveria perheineen ja ennen koulun alkua on tarkoitus tavata vielä esikoisenkin kaveria perheineen. Tapaamisia on ollut helppo ja nopea sopia. Vaikuttaa siltä, että monen muunkin mielestä on tärkeää pitää kiinni niistä tutuista joita täällä vielä on. Sen verran harvalukuisempi on koulun oppilaskunta tänä vuonna ja sen vähemmän tuttuja meillä kaikilla täällä. 

Minulla palkanlaskijalla on ollut vähän miettimistä uusissa seteleissä. Ensimmäistä kertaa tällä viikolla sain käsiini satasia ja viisisatasia, enkä ollut vielä ehtinyt oikein tottua kaksisatasiinkaan joita olen sentään tässä nyt jo jonkun aikaa käsitellyt. Viisikymppiset olivat ennen erivärisiä eikä silmä meinaa siksi edelleenkään tunnistaa näitä uusia punaisia samaksi rahaksi.


Laukkujen purkamisen ohessa olen siivoillut kaappeja ja hyllyjä ja kotona tuntuu sen myötä taas jotenkin ihan erityisen omalta ja mukavalta. Varmasti viihdyn täällä kotona juuri nyt niin hyvin osin siksikin, että tiedän meidän oleilevan näissä tutuissa nurkissa nyt viimeistä syksyä. Mietiskelen jo hiljakseen sitä miten huonekalumme ehkä jonnekin toisaalle asettuvat ja kuinka lasten tavarat jaetaan ensi syksynä toivottavasti vihdoin kolmeen huoneeseen nykyisen kahden sijaan, mutta toisaalta ajatus ihan uudesta kodista on myös aika väsyttävä. Kestää monta viikkoa, kuukautta, ehkä jopa vuottakin, ennen kuin uusi asunto tuntuu oikeasti kodilta. Omat huonekalut ja muut romppeet auttavat tietysti asiaa, mutta eivät ne yksin kuitenkaan täysin tee kotia. Siihen tarvitaan aikaa ja sitä jos mitä on meillä tässä viiden vuoden aikana ollut riittämiin. Nyt on aika nauttia tästä kodista niin valmiina kuin mitä tästä koskaan tulee - ennen kuin kaikki tavaramme taas kerran pakataan muuttolaatikoihin ja konttiin ja jätämme tälle talolle hyvästit. 

4 comments:

  1. Hienoa että on uusia rahoja. Toivottavasti niitä riittää myös automaatteihin, eikä ihmisten tarvi jonottaa.
    Muista sitten minua kun/jos alatte myymään huonekaluja !
    Jännää kuulla minne maailman kolkkaan joudutte.
    Terkuin
    Pirjo

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuu todella kummalta käsitellä näitä suurempia seteleitä. Olen niin tottunut siihen, että isompiin ostoksiin tarvitaan täällä iso tukku rahaa! Vanhasta tottumuksesta tulee laskettua rahat kahteen kertaan vaikka seteleitä olisi kädessä vain kaksi.

      Pahaa pelkään, ettei rahaa ole edelleenkään kovin helppoa saada pankista, sen enempää automaatista kuin konttoristakaan, mutta varmuudella en tiedä tämänhetkisestä tilanteesta. Aikaisemmin tililtä sai nostaa päivässä vain hyvin pienen summan eikä sekään tainnut aina onnistua jonot olivat tosiaan monesti hyvinkin pitkät. Meillähän ei täällä pankkitiliä olekaan niin en näistä raha-asioista siltä osin niin hyvin tiedä.

      Ihan mukava setti maita meillä on haussa! Mutta saapa nähdä tosiaan minne päädymme.

      Delete
  2. Kiva kuulla taas teistä ja että olette päässet kotiin. ♥️🎉 Toivottavasti voitte hyvin kaikki. Minulle tuli kysymys että miten hoidatte vaatepuolen siellä Khartumissa? 😊 Minua rupesi kiinnostamaan onko siellä esimerkiksi liikkeitä tms. Mukavaa syksyä ja hyviä hetkiä sinulle ja perheelle. Terveisin Ilona =) ps. Mukana ollaan x

    ReplyDelete
    Replies
    1. Täällä on kyllä vaate- ja kenkäkauppoja, esimerkiksi joitakin turkkilaisia ketjuja, mutta vaatteet maksavat täällä mielestäni turhan paljon eivätkä usein ole erityisen hyvälaatuisiakaan. Torilta saisi kai myös vaatteita mutta sinne en ole lähtenyt etsimään. Käytännössä teemme vaateostokset muualla ja se vaatii aina vähän miettimistä ja myös varautumista lasten kasvamiseen. Vaateasioita mietin viimeksi kesällä Suomessa kun tajusin kuinka rönttyisenä täällä kuljenkaan - lomalla tulee katseltua omaa ulkomuotoa ihan toisin silmin kuin täällä missä ensisijaisesti mietin sitä missä vaatteissa ei tulisi ulkona liian kuuma mutta mitkä peittävät kuitenkin riittävästi.

      Oikein hyvää syksyn jatkoa myös sinulle Ilona!

      Delete

Kiitos kommentistasi!