Thursday, 22 August 2019

Loman ja arjen rajamailla

Olemme olleet kotona nyt vähän alle viikon ja päässeet heti taas täkäläisen elämän makuun. Sähköt ovat katkenneet useampaan kertaan, tosin onneksi vain lyhyeksi aikaa ja generaattori on pärähtänyt moitteettomasti päälle jokaisen sähkökatkon aikana. Ensimmäisenä päivänä jouduin sulattamaan pakastimen koska siihen oli kesän mittaan kerääntynyt niin paljon jäätä, ettei ovi meinannut enää mennä kiinni. Toisena päivänä paluun jälkeen hajosi yksi tärkeimmistä ilmastointilaitteistamme, toinen yläkerran olohuoneen ilmastointilaitteista, joka on viimeksi huollettu kesällä. En ole saanut sitä vielä korjautettua sillä ensimmäisten kiireisten päivien aikana emme ehtineet vaihtaa rahaa enkä halunnut käyttää vähää käteistämme ilmastointiin. Onneksi tuulettimet toimivat ja auttavat aika paljonkin nyt kun ei ole niin hirvittävän kuuma, alle 40 astetta vain. 

Kolmantena päivänä keittiön putket menivät siinä määrin tukkoon, että pulppusivat vettä lattialle viemäriluukusta. Yläkerran toisen kylpyhuoneen suihkuvedet kerääntyivät puolestaan nilkkoihin ja tyhjentyivät hitaasti suihkun jälkeen viemäriin. Putkimies ehti kaikeksi onneksi nopeasti paikalle ja putsasi putket sekä kylpyhuoneessa että keittiössä. Molemmat putket vetävät nyt hienosti, mutta seuraavana aamuna vesi oli sitten toisaalta taas kerran loppu koska pihan toinen vesipumppu oli jostain syystä jäänyt pariksi päiväksi pois päältä. Pumppu saatiin päälle ja meille hanoihin vettä. Tosin hanavesi oli alkuun monta tuntia rusehtavaa koska katon vesitankin pohjalle on päässyt kertymään niin paljon hiekkaa. Tankki pitäisi puhdistaa jossain vaiheessa, se on yksi niistä monista asioista joka pitäisi hoitaa tässä syksyn mittaan.

Olen käynyt kodin ulkopuolella tämän kuluneen viikon aikana vasta muutaman kerran. Ensimmäinen reissuni ulkomaailmaan suuntautui ostoksille vanhemman tyttären ja autonkuljettajan kanssa. Edellisenä yönä oli ukostanut ja satanut ja tiet olivat mutaiset ja osin veden vallassa. Tienvarren vihannesmyyjän koju oli melkoisen tyhjillään. Sain kuitenkin ostettua melkein kaiken sen mitä olin hakemassa, perunoita, porkkanoita, kesäkurpitsaa, sipulia. Halusin vihannesten lisäksi ostaa lähikaupasta vielä muutaman tölkin maitoa ja paahtoleipää. Paikallista maitoa ei kaupan hyllyiltä kuitenkaan löytynyt lainkaan, vain saudiarabialaista. Leipää oli sitäkin vain yhdenlaista, paikallista rieskantapaista. Onneksi sekin maistuu pojallemme joka oli kaivannut leipää syödäkseen.

Kaupan kassalla järkytyin loppusummaa. En ollut varannut mukaan riittävästi rahaa. Selvisi, että saudiarabialainen maito maksaa noin viisi kertaa niin paljon kuin paikallinen maito. Nolotti vähän, että rahani olivat loppuneet kesken enkä toisaalta varmuudella tiennyt oliko maidon hinta ehkä kesän aikana noussut ihan ylipäänsä hurjasti. Hämmennykseltäni ja nolostukseltani en osannut ajatella ihan selvästi. Jätin yhden kalliin maitolitran kassalle ja maksoin nöyrästi loput ostokset. Jo heti kaupan ovella harmitti, etten ollut suosiolla luopunut jokaisesta litrasta ylihintaista maitoa. Ikinä en ole maksanut maidosta yhtä paljon! Autonkuljettaja tiesi kertoa, että toisesta lähikaupasta olisi saanut paikallista maitoa. Kun lähdimme täältä toukokuussa litra paikallista maitoa maksoi noin 60 paikallista puntaa. Nyt sen hinta täällä meidän kaupunginosassamme on paikoittain jo 75 puntaa. Eli on maito kallistunut, muttei onneksi sentään viisinkertaisesti. 

Yksi vähistä reissuistani ulkomaailmaan on suuntautunut eläinlääkäriin, kuinkas muuten. Se oli aikamoinen koitos minulle ja vanhemmalle tyttärelle jotka emme ole vielä täysin ehtineet tottua täkäläiseen ilmanalaan. Oli kuuma istua autossa kahden koiran kanssa, kovin kuuma myös nostella taas pitkästä aikaa isoja koiria eläinlääkärin hoitopöydälle. 

Laukkujen purkaminen on edelleen vähän kesken! Tässä on ollut niin paljon kaikenlaista muuta. Mutta vähän kerrallaan...


Kaikista pienistä vastoinkäymisistä huolimatta tuntuu kaikin puolin hyvältä olla kotona. Kun heinäkuussa saimme tiedon, että kouluvuoden aloitus erinäisistä syistä siirtyykin syyskuun alkuun emme vielä varmuudella tienneet pääsisimmekö ylipäätään elokuussa palaamaan Khartumiin ja kouluun. Minun pääni ei meinannut pysyä mukana varasuunnitelmissa ja varasuunnitelmien varasuunnitelmissa. Sen kuitenkin hahmotin, että jos pääsisimme tulemaan takaisin Khartumiin haluaisin palata alkuperäisen suunnitelman mukaisesti niin pian kuin mahdollista, heti kun kesäloma Euroopassa oli lomailtu. Ihan siltä varalta, että jos meidät ehkä lähetetään jossain vaiheessa taas pois maasta ehdimme tässä välissä kuitenkin viettää mahdollisimman paljon aikaa kotona koirien ja kissan kanssa. 

Ja täällä nyt siis kaikeksi onneksi olemme. Olen kiitollinen siitä, että pääsimme palaamaan ja hyvin tietoinen siitä, että olisi voinut käydä myös toisin. Monen ystävän ja tutun suunnitelmat ovat kesän aikana muuttuneet ratkaisevasti. YK:n työntekijöiden perheenjäsenet eivät pääse palaamaan Khartumiin ainakaan ennen joulua ja YK-perheet ovat vastentahtoisesti joutuneet tekemään hankalia päätöksiä ja uusia suunnitelmia. Osa täkäläisistä tutuistamme on toisaalta myös päättänyt ihan oma-aloitteisesti siirtyä muualle. Moni on kesän aikana kesken kaiken muuttanut kokonaan maasta pois tai tekee parhaillaan muuttoa. 

Me tulimme alunperin Sudaniin kuudeksi vuodeksi ja tuntuu minusta jotenkin kutkuttavalta, että olemme kuin olemmekin täällä edelleen, nyt kuudetta ja viimeistä vuotta. Maassa tehdään tällä hetkellä historiallisia päätöksiä ja allekirjoitetaan sopimuksia uudenlaisesta tulevaisuudesta. Tätä kaikkea on mielenkiintoista seurata sivusta; olen siksikin kiitollinen, että olemme täällä juuri nyt ja edelleen.

Omassa elämänpiirissämme me siirrymme vähitellen lomavaihteelta kohti arkea. Lapset ovat saaneet vielä nukkua aamuisin tavallista pitempään, mutta heti sunnuntaina aloitin heidän kanssaan kevyen kotikoulun: vähän lukemista ja kirjoittamista, hieman matematiikkaa kunkin kykyjen ja tarpeiden pohjalta, ja lisäksi omavalintaisia tutkimusprojekteja joiden teemoissa heijastuvat lasten kiinnostuksenkohteet. Tällainen vähittäinen paluu arkeen ja koulutyöhön tuntuu ainakin minusta oikeastaan oikein hyvältä ja tarpeelliseltakin. Lapsille on sovittuna myös tapaamisia kavereidensa kanssa, ja viikonloppuna meidät on kutsuttu yhtenä päivänä kuusivuotissyntymäpäiväjuhliin ja toisena tuttujen uima-altaalle. Ensi viikolla olen luvannut itse viihdyttää meillä nuorimmaisen luokkakavereita. 

Osa meidän kotikoulumateriaaleistamme. Kuvasta puuttuvat ainakin suomen kielen oppikirjat. Italiankielinen kirja on minun oppimateriaaliani jota lueskelen sillä välin kun lapset lukevat omia kirjojaan.


Tämä aika loman ja arjen rajamailla tuntuu kuluvan yhtä aikaa sekä armollisen hitaasti että ihan riittävän nopeasti. Uskon, että kun varsinainen arki vähän yli viikon päästä alkaa olemme siihen varsin valmiita. Syyskuun alussa 11-vuotias aloittaa yläasteen, 9-vuotias menee viidennelle luokalle ja 5-vuotias ensimmäiselle luokalle. Meillä alkaa uusi aika siinä mielessä, että nuorimmaisen koulupäivä venyy viime vuodesta puolellatoista tunnilla samanpituiseksi kuin isosisarusten koulupäivä. Arjen aikataulut ja rytmit muuttuvat taas kerran, toivottavasti pääasiassa hyvään suuntaan. 

6 comments:

  1. Olipa kiva taas lukea kuulumisianne!

    Paljon onkin ehtinyt tapahtua tässä välillä. Toki Sudanin tilannetta olen seurannut mediasta, mutta somessa en ole pariin kesäkuukauteen piipahtanut juuri lainkaan. Teitä onkin ollut jo ihan ikävä! Hienoa, että kaikki siellä on olosuhteisiin nähden hyvin ja tavalliset vesi- ja ilmastointikatkokset tuntuvat kai lähinnä vain normaalilta arjelta.

    Iloa ja innostusta koululaisille ja kiinnostavia juttuja omaankin syksyysi!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hauska kuulla myös sinusta Leena! Toivottavasti kesäsi on sujunut hyvissä merkeissä!

      Täällä meillä on kaikki tosiaan olosuhteisiin nähden ihan hyvin. Arjen alkua odotellaan ja vähän jännityksellä odotetaan minkälainen tästä meidän viimeisestä vuodesta täällä nyt muodostuu.

      Delete
  2. Heippa, hyvä että olette kuivalla maalla Khartoumissa. Maaseudulla on yli 40 ihmistä hukkunut tulviin. Ja miten sitä elää jos joka paikka lillii vedessä. Ja apua ei kuulemma ole tullut heille. Pääkaupungissa sitä aina pärjää mutta maaseudulla on moni talo hajonnut. No ainakin ovat löytäneet hyviä politiikkoja hallitukseen, jospa saisivat maan asioita järjestykseen. Hyvää syksyä sinne koululaisille ja koiruksille ja kissalle.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tulvat ovat tosiaan tehneet vahinkoa ja aiheuttaneet kuolonuhrejakin, enemmänkin kai jo, viimeisin luku minkä näin oli 60. Täällä Khartumin keskustan tuntumassa on toisaalta minusta vuodenaikaan nähden suorastaan melko kuivaa. Viime vuonna tähän aikaan täällä kadut tulvivat, mutta nyt isompia lätäköitä on lähinnä vain teiden varrella. Toki sateita vielä varmaan on odotettavissa täälläkin. Toivotaan, etteivät tulvat tekisi enempää tuhoa missäänpäin maata ja että apua tarvitsevat sitä saisivat.

      Toivotaan myös tosiaan, että asioita alettaisiin saada täällä järjestykseen. Se tulee tosin tarkoittamaan suuria ja vaikeitakin muutoksia joihin kaikki eivät ehkä ole valmiita.

      Delete
  3. Olipa hauska tavara paluulennolla! Teidän paluu kuulostaa aika samalta kuin meidän paluu. Pääsin heti putkimiehen kanssa diilaamaan vuotavia putkia ja viemäreitä, räjähtänyttä kuumavesisäliötä jne. Meillä ei Eritrea-festivaalin takia ollut viikkoon juuri yhtään sähköä ja aurinkosähköjärjestelmä lakkasi vanhuuttaan toimimasta. Juomavettä ei vieläkään ole, mutta onneksi vesifiltteri oli poissaollessani saapunut, joten yksi huoli vähemmän.

    Tsemppiä vikaan vuoteen!!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Oli kyllä tosi hauska tavata! Hyvä, että tulit koputtamaan olkapäähän!

      Me ollaan jo moneen kertaan päivitelty teidän juomavesipulaa... Pisti kyllä taas täkäläiset haasteet hyvin perspektiiviin. Meillä suihkun viemäri kaipaa edelleen huomiota enkä vieläkään ole saanut tota yhtä ilmastointilaitetta korjattua mutta pieniä juttuja nämä lopulta on.

      Tsemppiä siis myös sinnepäin!

      Delete

Kiitos kommentistasi!