Tuesday, 17 September 2019

Italiaa

Toissaviikonlopun vietimme ystävien häissä Rooman lähellä Viterbossa. Tytöillämme oli häissä rooli kukkaistyttöinä: he kannattelivat morsiamen huntua. Italialaisissa häissä ruualla on suuri merkitys ja morsiamen keliakian vuoksi tarjolla oli onneksi hyvää ja turvallista syötävää meille kaikille. Ennen häitä meillä oli jonkun verran aikaa tutustua Viterboon. Kävimme paavien palatsissa ja katedraalissa ja kierroksella tunneleissa kaupungin alla. Viterbon vanhassa kaupungissa historia etruskeista eteenpäin tuntui lähes käsin kosketeltavalta.  

Paavien palatsin hienot yksityiskohdat ihastuttivat.


Häiden jälkeen pysähdyimme vielä vähän yli vuorokauden verran Roomassa ja vietimme aikaa mieheni parhaan lapsuudenystävän ja perheensä kanssa. Aika lailla tasan kaksi vuotta sitten mieheni päätyi lomalla Italiassa vakavasti sairaana sikäläiseen sairaalaan. Kyseinen ystävä oli silloin yksi tärkeistä tukijoistamme, valmiina tulemaan paikalle heti tarvittaessa. Emme olleet nähneet ystävää ja perhettään muutamaan vuoteen ja jälleennäkeminen oli sanalla sanoen suloinen. Meidän lapsemme löysivät ystävän lapsen kanssa jälleen leikin kautta yhteisen kielen siitä huolimatta, että meidän lapsemme eivät itse asiassa puhu italiaa juuri ollenkaan vaikka sitä melko hyvin ymmärtävätkin. 

Ehdimme Roomassa leikkiä vähän turistiakin. Matkalla Piazza del Popololta Vatikaaniin osuimme vahingossa nationalistien mielenosoituksen liepeille. Oli jotenkin todella masentavaa nähdä ihan tavallisia mukavannäköisiä italialaisia kantamassa Italian lippuja ja uhoamassa ulkomaalaisille paremmuuttaan. Ilman lippuja en olisi osannut heitä epäillä sellaisiksi ihmisiksi joiden seuraa haluan kaikin tavoin vältellä. Mietin mitä he mahtavat ajatella meidän ihanista puoliksi-italialaisista lapsistamme, mitä minusta joka en ole italialainen lainkaan. Voi hyvin olla, että me olemme heidän mielestään “hyviä ulkomaalaisia” niin kuin tollo kahvilanpitäjä Torinossa kerran meitä kuvaili. Oli miten oli heidän maailmankuvansa on minulle vastenmielinen. Surkeaa, että nationalisteja oli Rooman keskustassa liikkeellä niinkin monta, tosin vain muutamia satoja kuitenkin. 

Vatikaani herätti sekin paljon ajatuksia ja olen iloinen, että sinne vihdoin päädyimme. Emme jaksaneet jonottaa Pietarinkirkkoon mutta istuimme hetken portailla sen tuntumassa ja tarkkailimme ihmisiä - ja puluja. Kävelyretkellämme Vatikaanista Trastevereen osui sattumalta kohdalle myös Villa Lante, Suomen Rooman-instituutti, upea talo komeassa ympäristössä. 

Pietarinkirkolla.


Pyrähdys Italiassa teki hyvää. Tänä kesänä tapahtui jonkinlainen käänne siinä miten italian kieltä omaksun ja ymmärrän ja olen vihdoin alkanut rohjeta varovasti puhuakin vähän enemmän. Nautin ihan eri tavalla vierailuista Italiaan nyt kun minulla on kieleen aikaisempaa vahvempi ote. Joululomalle meillä on kaikin puolin mainio suunnitelma vireillä, olemme aikeissa kohdata jouluna Italiassa ystävämme jotka tällä hetkellä asuvat Keski-Aasiassa. Viime joululomalla he esittelivät meille toista kotimaataan Japania ja nyt on meidän vuoromme esitellä puolestaan Italiaa. Maltan tuskin odottaa.  

Italia tulee meitä vähän lähemmäksi myös täällä Khartumissa muutaman päivän päästä. Koululla vietetään nimittäin tällä viikolla taas kerran lippujuhlaa missä ovat esillä kaikki koulun kymmenet kansalaisuudet ja esikoisemme kantaa tilaisuudessa Italian lippua. On minusta jotenkin vähän hassua, että juuri tämä lapsemme joka on ehkä kaikkein suomalaisin kolmesta lapsestamme on valittu edustamaan Italiaa! Mutta toisaalta on oikein mukavaa, että puoliksisuomalaisen ystäväperheemme poika saa vuorostaan tilaisuuden kantaa Suomen lippua - meidän lapsillamme on ollut se tehtävä nyt jo viisi vuotta yhteen menoon ja oli jo aikakin, että myös toisen perheen lapset saavat tuoda esille suomalaisuuttaan. Muita suomalaisia ei koululla olekaan eikä tietoni mukaan tällä hetkellä itse asiassa koko kaupungissa. 

4 comments:

  1. Juuri nyt postauksesi Italiasta osui ja upposi. Minä tunnen Italiaa vain turistin näkökulmasta, mutta ihania lomamuistoja on sitten sitäkin enemmän.

    Surullista sen sijaan on tuo Italiassa kokemanne nationalistinen vire, joka tosin nostaa päätään vähän kaikkialla Euroopassa. Reilu viikko siiten tapasimme täällä Helsingissä vierailulla olevia italialaisia ystäviämme ja kuulosti tosiaankin huolestuttavalta kun kertoivat kuvailemasi kaltaisista mielenilmauksista. Vaikka toisaalta samankaltainen suuntaus, ehkä vain vähän verhotumpana, näkyi myös jopa aiemmin niin suvaitsevana pidetyssä Hollannissa. Mikä kumma ihmisiä oikein vaivaa?!! Eikö mitään ole vieläkään opittu?

    No, Italia on upea maa ja ainakin ne muutamat italialaiset, joita tunnen vähän paremmin, ovat mainiota porukkaa.

    Päälimmäisenä postauksestasi jäi kuitenkin aurinkoiset ja lämpimät ajatukset. Niitä tarvitsinkin juuri tänään ja tässä hetkessä. Kiitos Kata

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkin olen tietysti Italiassa ennen kaikkea turisti ja nyt vasta kun olen alkanut hallita kieltä vähän paremmin alan päästä vähän paremmin kiinni muuhunkin kuin ihan turistimenoon. Mutta paljon on edelleen vierasta ja kummaa ja ehkäpä sellaiseksi moni asia jääkin! Ja aika lyhyitä pyrähdyksiähän meidän Italian-lomamme toki ovat, siinä ei ehdi varsinaiseen arkeen esimerkiksi juurikaan tutustua.

      Surullista on tosiaankin kuinka Italiassa ja Euroopassa ylipäätään tuntuu olevan vähän joka puolella tätä samanlaista nationalistista menoa jota todellakin on vaikea ymmärtää. Oman elämäni italialaiset ovat kyllä pääasiassa ihan huipputyyppejä eivätkä suinkaan mitään nationalisteja. Ihailen suuresti italialaisten kykyä aitoon ja välittömään yhteisöllisyyteen. Tutut italialaiset siellä täällä maailmalla, niin Italiassa kuin Italian ulkopuolellakin, ovat ottaneet minut osaksi omaa porukkaansa paremmin kuin monet suomalaiset yhteisöt!

      Anteeksi muuten, että kesti näin pitkään vastata, taas kerran. Meillä oli jotain kummaa vikaa eilen nettiyhteydessä enkä lainkaan päässyt kaikille nettisivuille, esimerkiksi tänne omaan blogiini. Ja kommentteihin vastaamisessa on ollut jo pitempään jotain kummallisuutta ja vaatii muutamankin tempun, että pääsen kommentoimaan Bloggerin blogeja omalla nimelläni! Sen vuoksi myös muiden blogien kommentointi on jäänyt valitettavasti vähemmälle.

      Oikein hyvää viikon loppupuolta sinnepäin. Meillä ollaan jo melkein viikonlopussa, onneksi!

      Delete
    2. Eihän näissä kommenteissa ja vastauksissa mitään aikataulua ja hätää ole ;)
      Hermoja riipivää sen sijaan on kyllä netin pätkintä ja muut tekniset harmit, joille ei vain mahda mitään. Rentouttavaa ja iloista viikkistä sinne!

      Delete
    3. Vastaisin aina mielelläni kommentteihin mahdollisimman pian ja tässä on ollut itselläni opettelemista kun se ei aina onnistukaan niin helposti!

      Oikein hyvää viikonlopun jatkoa sinne, täällä mennään jo pitkällä viikon ensimmäisessä arkipäivässä :)

      Delete

Kiitos kommentistasi!