Sunday, 15 September 2019

Taas kerran kilpailuhenkisyydestä

Kevään ja kesän tapahtumat ja tunnelmat purkautuvat hiljakseen mielen perukoilta. Hetkittäin huomaan kesken kaiken, että olen suorastaan täydellisen onnellinen. Esimerkiksi eräänä iltapäivänä kun istuin ulko-ovella, lämmin tuuli liikutti hiljakseen puiden lehtiä, linnut lauloivat pensaissa ja koirat tohelsivat pihalla. Sitten kärpäset pakottivat niin koirat kuin minutkin sisälle ja hetki oli ohi. Toisaalta myös jonkinlainen selittämätön suru nousee aika ajoin pintaan varoittamatta. Kuuntelen keittiössä musiikkia kun laitan ruokaa ja laulun sanat kirvoittavat yhtäkkiä kyynelet silmiin. 

Uuden kouluvuoden alku on sekin ollut melkoista tunteiden vuoristorataa. Yhtäältä olimme kaikki hyvin valmiita palaamaan arkeen niin lapset kuin me vanhemmatkin mutta toisaalta oli minusta myös omalla tavallaan hieman surullistakin, että pitkä kesäloma päättyi. Teki hyvää saada viettää kesällä rauhassa aikaa lasten kanssa ja tuntui vähän vaikealta taas kerran lähettää heidät koulun arvioitavaksi ja arvosteltavaksi. Kansainvälinen koulumaailma ei juuri pyri peittämään sitä, että oppilaita verrataan toisiinsa, arvioidaan ja arvostellaan yhtenään pitkin vuotta monin eri tavoin. Silloin kun kaikki sujuu hyvin ei arvioinneilla ole niin merkitystä, mutta kaikenlainen testaaminen ja vertailu korostuu silloin jos lapsi ei tunne pärjäävänsä koulun odotusten mukaisesti. 

Pienimmät koululaiset syövät koululla lounaansa ulkona katoksen alla.


Kilpailuhenkisyys myös heijastuu jollain tapaa kaikkeen tekemiseen koululla: lähes kaikkeen tuntuu liittyvän jonkinlaista kilpailua, leikkimielisempää tai vakavampaa. Kilpailu saattaa toisille olla mukava kannustin oppimiseen mutta kaikille se ei toisaalta sovi. Soisin, että koululla pyrittäisiin lähestymään oppimista useammista eri kulmista eikä yksinomaan kilpailun ja kirittämisen kautta. Olen ennenkin ihmetellyt sitä mitä käy niille lapsille jotka eivät kertakaikkiaan koskaan voita yhtäkään kisaa koulussa missä menestymistä korostetaan yli kaiken. Onko tarkoitus, että jotkut lapset oppivat näkemään oman paikkansa olevan yleisössä taputtamassa voitokkaammille ikätovereilleen? 

En halua yrittää suojella lapsiamme vastoinkäymisiltä koska vastoinkäymiset kuuluvat elämään, mutta haluaisin toisaalta heidän ja kaikkien lasten saavan kokea vastoinkäymisten lisäksi riittävästi myös onnistumisen hetkiä. Ennen kaikkea toivon, että lapsemme saisivat viettää aikaansa sellaisten ihmisten seurassa jotka arvostavat heidän hyviä puoliaan ja suhtautuvat lämmöllä tai ainakin ymmärryksellä heidän huonompiin puoliinsa. Opettajilla on valtava valta siinä miten pienet koululaiset näkevät itsensä ja kuinka he kasvattavat uskoa itseensä oppijoina. Olen nähnyt kuinka musertavaa voi olla se jos lapsesta tuntuu, ettei opettaja ymmärrä tai kaikilla tavoin oikein hyväksy häntä. Toisaalta olen useamman kerran saanut onneksi todistaa sitäkin kuinka kannustava ja reilu opettaja saa lapsen tuntemaan itsensä tähdeksi juuri sellaisena kuin on. 

Koulun tiloissa ei ole moittimista, koululta löytyy koriskentän ja tenniskenttien lisäksi myös muun muassa uima-allas ja jalkapallokenttä, hevostalleista puhumattakaan.


Toivon lapsillemme tälle vuodelle hyviä kokemuksia ja viisaita opettajia. Toistaiseksi kouluvuosi tuntuisi alkaneen ihan hyvin. Vain muutamaa päivää ennen kuin koulun oli määrä alkaa saimme tiedon, että YK päästääkin työntekijöiden perheenjäsenet takaisin maahan. Se oli suuri helpotus niin perheille itselleen kuin myös meille muille täällä ja varmasti myös koululle. Kymmenet lapset pääsivätkin aloittamaan koulun tutuissa kuvioissa. Koululla on silti selkeästi tavallista hiljaisempaa koska osa YK-perheistä oli ehtinyt jo järjestää elämänsä muualle eivätkä kaikki muutkaan lopulta palanneet pitkän kesäloman jälkeen takaisin Khartumiin. Hiljaisempi ei kuitenkaan välttämättä ole ollenkaan huono juttu. Kun oppilaita on vähän vähemmän opettajille jää hieman enemmän aikaa keskittyä heistä jokaiseen, ystävyyssuhteet ehkä tiivistyvät ja useampi koululainen mahtuu toivomiinsa harrastuksiin. 

Ratsastustunnit ja nuorimmaisen ylimääräinen uimatunti on meillä jo lyöty lukkoon ja tänä iltana varmistuvat syksyn muut harrastukset. Koulun iltapäiväharrastustoimintaan varataan paikat netin kautta ja se on aina aikamoista kisaa sekin. Osa harrastusryhmistä täyttyy muutamassa minuutissa ja jos tietokoneessa tai nettiyhteydessä on h-hetkellä jotakin vikaa saattavat paikat ryhmissä mennä nopeammille. Toisaalta silloin lapsille jää enemmän aikaa puuhailla kotona omiaan mikä ei sekään olisi yhtään hullumpi vaihtoehto! 

6 comments:

  1. Kata moi pitkästä aikaa. Mä oon huono täällä somessa, mutta edelleen aina mielenkiinnolla luen mitä teille kuuluu. Onneksi pääsitte palaamaan Khartoumiin, aikamoinen vuosi teillä ollut!

    Voisin joka sanan allekirjoittaa mitä kirjoitat tässä kv-koulumaailmasta. Meidän nuorempi lapsi aloitti nyt täällä Kairossa Reception-luokan ja en voi kuin ihmetellä mitä kaikkea 4-vuotiailta jo odotetaan. En käsitä miksi niin aikaisin pitää harjoitella esim kirjoittamista ja sitten kiinnittää huomiota lapseen, jonka kynäote tai kirjaimen kaaret eivät ole ihan sitä mitä pitäisi. Ahdistavaa että asiaan kiinnitetään huomiota ja mahdollisesti pahimmassa tapauksessa saadaan lapsi epävarmaksi itsestään ja kyvyistään. Kun taas jos koko asian antaisi odottaa jonkun aikaa, lapsen ei koskaan tarvitsisi tuntea itseään "huonoksi", vaan kasvu ja kehitys automaattisesti tasoittaisi näin pienten lasten erot esim hienomotoriikassa. Ja mä en siis ole mitenkään totalitaarinen siinä etteikö monenlaisissa systeemissä kasva ihan kelpoihmisia tai että vain Suomen systeemi olisi oikea..mutta ymmärrät varmaan :)

    Vanhemman lapsen kohdalla mietin, että onko nyt hyvä vai huono asia kannustaa koulun uintijoukkueeseen osallistumista, johon hänet kutsuttiin. Lapsi on hyvä uimisessa ja tykkää siitä, mutta mä en ole varma onko se kaikki kilpailullisuus just tälle mun lapselleni hyvä. Ja totta tosiaan, mitä ihmettä odotetaan niiltä lapsilta jotka aina ovat katsomossa hurraamassa voittajille!

    Koulunkäynnin ja harrastusten yhdistäminen huimaa mun päätä joskus ja huokaan helpotuksesta, jos saadaan joku iltapäivä olla ihan vaan kotona. Kaikkea hyvää Kata teidän perheelle tähän syksyyn ja tulevaan. Terv, Ansku

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onpa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa Ansku! Ja ihan samoilla linjoilla olen kuin sinä.

      Meillä oli nuorimmainen viime vuonna Reception-luokalla ja samaa päivittelin kun tuntui, että ihmeellisen ongelmalähtöisesti suhtauduttiin oppimiseen jo siinä vaiheessa. Ja ongelmalähtöisyys tuntuu vain korostuvan meillä mitä vanhemmaksi lapset kasvavat. Jos kuusivuotias ei osaa lukea sujuvasti hänellä on "vaikeuksia" ja matikkaakin pitäisi mieluusti osata ennen kuin sitä on ehditty oikein kunnolla opettaakaan, tai siltä välillä tuntuu!

      Meillä kävi viime viikolla uintijoukkueen kohdalla puolestaan niin, että yhdeksänvuotias meni reippaana yrittämään joukkueeseen mutta ei päässyt koska ei kuulemma kunnolla vielä hallinnut kaikkien uintilajien tekniikkaa. Olisin luullut, että joukkueen harjoituksissa olisi juurikin ollut tilaisuus harjoitella... Harmittaa, että motivoitunut lapsi ei pääsekään nyt osallistumaan harrastukseen mikä häntä kiinnostaa. Kenelle nämä joukkueet oikein ovat ja mitä tarkoitusta ajavat, se tuntuu juuri nyt vähän epäselvältä. Mutta uskon, että uintijoukkue on periaatteessa hyvä paikka kehittää taitoja jos joukkoon pääsee mukaan, eli siinä mielessä varmasti mainio tilaisuus teidän lapselle.

      Kaikkea hyvää teidän syksyyn myös! Ollaan yhteydessä.

      Delete
    2. No onpa tyhmää, että uimisesta innostunutta lasta ei oteta mukaan. Sepä se kun luulisi että koulu ja treenit ovat niitä paikkoja, joissa uusia asioita opetellaan. Tahti on kova - musta joskus tuntuu, että esim matikassa paahdetaan eteenpäin ennen kuin edellinen asiakaan on kunnolla hallussa.

      On onni myötä niillä lapsilla, jotka ovat syntyneet alkuvuodesta tai siis 'cut off' - päivän alkupäässä. Vanhempi lapsi on syntynyt joulukuussa ja on luokan vanhimman kolmanneksen joukossa, mistä aina kiitän onneansa. Nuorempi taas on huhtikuussa syntynyt ja vaikkei ihan pienimpiä olekaan, niin kyllä minusta huomaa eron alkuvuodesta syntyneisiin jo 5v täyttäneisiin. Täällä kuitenkin ihmetyksekseni kuulee joidenkin harmittelevan sitä, että lähellä cut off - päivää syntyneet eivät pääse edelliselle luokka-asteelle.

      No, kaikesta valituksesta huolimatta täkäläinen koulu on onneksi monilta osin ihan kiva :)

      Delete
    3. Ihan samaa mieltä myös tästä kaikesta! Olen myös toisinaan ihmetellyt sitä miten esimerkiksi matematiikassa tosiaan tunnutaan etenevän sellaista vauhtia, ettei asioille anneta oikein kunnolla aikaa. Todellakin varsinkin ne lapset jotka ovat luokkansa nuorimpia kärsivät minustakin tästä kovasta tahdista. Meidän lastemme koulumenestys ja toisaalta myös haasteet liittyvät mielestäni hyvinkin vahvasti juuri siihen mihin kukin luokassaan ikäryhmän puolesta asettuu. Siksi minäkin ihmettelen miksi kukaan haluaisi yrittää saada lastansa ennen aikojaan kouluun ja sitäkin ihmettelen syvästi, ettei koululla tunnuta olevan oikein tietoisia siitä kuinka paljon ikä saattaakaan vaikuttaa siihen mihin tahtiin tietoja ja taitoja omaksutaan.

      Meidänkin koulussa on toki myös paljon hyviä puolia mutta toisaalta joka vuosi minulla tuntuu olevan yhä vähemmän kärsivällisyyttä näiden huonompien suhteen. Luulen, että ärsytys ja turhautuminen ovat nyt näinkin pinnalla siksi, että tiedän meidän aikamme täällä olevan päättymässä. Toisaalta missään ei ole tietysti taattu, että seuraavan koulun kanssa menisi tämän paremmin arvot yhteen. Mutta toivon niin kuitenkin.

      Delete
    4. Joo ymmärrän. Mua jännittää kouluasiat jos tästä vielä uuteen Delegaatioon lähdetään. Toivon mukaan olisin kuitenkin aina vuosi vuodelta kokeneempi vastaanottamaan kouluunkin liittyviä asioita (toivottavasti!). Täällä aloitti nyt uusi rehtori, nuori ja nähtävästi hyvinkin kunnianhimoinen ihminen, joka ensi töikseen ilmoitti pyrkivänsä tekemään koulusta "World Class" - koulutusta tarjoavan laitoksen,mita ikinä se nyt tarkoittaakaan. Nythän koulu on luokiteltu "vain" outstanding - kategoriaan. Uusi rehtori suunnittelee uusia arviointeja ja testejä lapsille mitatakseen opettajien ansioituineisuutta miten hyvin opetettavat asiat ovat menneet perille. Vasta viime vuonna kakkosella mun tytön luokka-aste teki vinon pinon SAT-koepapereita todistaakseen olevansa standardien tasolla. En ymmärrä miksi se ei jo riitä!

      Tästäpä riittäisi juttua vaikka kuinka mulla näköjään. Kiva vaihtaa ajatuksia, hyvää tätä päivää sinne :)

      Delete
    5. Tästä asiasta todellakin riittäisi juttua varmaankin loputtomiin! Paljon tulee näitä asioita mietittyä ihan viikottain ellei päivittäinkin, osin varmaan juuri siksi, että moni asia ei oikein istu omaan arvomaailmaan ja herättää siksi huomioni.

      Muakin harmittaa se kuinka osa tästä kansainvälisten koulujen menosta ei tunnu lainkaan liittyvän itse asiaan, eli lasten opettamiseen vaan johonkin ihan muuhun; koulun maineeseen tai akkreditointiin. On harmillista kun lapsia kiusataan tasokokeilla ynnä muilla käytännössä vain koulun maineen tai muiden ulkoisten asioiden vuoksi, etenkin kun vähemmänkin erinomainen tai arvostettu koulu saattaa olla lapsille ihan yhtä hyvä ellei parempikin kasvu- ja oppiympäristö.

      Pahoittelut, että kesti vastata tähän viestiisi! En eilen jostain syystä päässyt tänne omaan blogiini ollenkaan enkä joillekin muillekaan nettisivuille vaikka osin internet toimi kuitenkin ihan suhteellisen normaalisti. Toivottavasti oli vain joku väliaikainen vika eikä toistu ainakaan ihan heti uudestaan!

      Hyvää viikonloppua sinne! Meillä vietetään täällä juuri Spirit Weekin viimeistä päivää, olen ihan todella valmis viikonloppuun! Kolme kertaa viisi asua eri päivien teemojen mukaan on mun laskujen mukaan monta asua liikaa :)

      Delete

Kiitos kommentistasi!