Tuesday, 3 September 2019

Uusi kouluvuosi, uudet kujeet

Koulu alkoi vihdoin eilen. On tätä odotettukin. Kesäloma kesti lopulta kokonaiset kolme kuukautta kun kouluvuoden aloitus siirtyi maan epävarman tilanteen vuoksi parilla viikolla syyskuun alkuun. Ihan viime hetkille asti oli hieman epävarmaa alkaisiko koulu silloinkaan. Parin viime viikon ajan tilanne tuntui onneksi kehittyvän lupaavaan suuntaan ja kun YK viime keskiviikkona antoikin viime hetkellä työntekijöidensä perheenjäsenille luvan palata maahan alkoi vaikuttaa siltä, että lastemme viimeisestä kouluvuodesta täällä Khartumissa saattaakin vielä tulla jopa ihan kohtuullisen tavallinen kouluvuosi.

Yksitoistavuotias esikoinen aloitti eilen seitsemännen luokan ja siirtyi nyt siis yläasteen puolelle. Poika toi kotiin lukujärjestyksen johon on kirjattuna kaksi erilaista kouluviikkoa. En tiedä käydäänkö yläasteella koko kouluvuosi kahden viikon jaksoissa vai vaihtuuko lukujärjestys kokonaan aina parin viikon välein, se jää nähtäväksi. Ihan kaikki lukujärjestyksen lyhennelmät eivät myöskään minulle vielä auenneet mutta poika opiskelee tänä vuonna ainakin englantia, matematiikkaa, humanistisia aineita, ranskaa, tieteitä (kemiaa, biologiaa ja niin edelleen), taidetta ja musiikkia, ja liikuntaa. Varsinainen koulupäivä kestää päivittäin kello kahdeksasta kello puoli kolmeen, niin kuin tähänkin asti. 

Poikamme luokanvalvoja on hänen ranskanopettajansa, vasta maahan saapunut ranskalainen nainen, joka vaikuttaa varsin mukavalta. Luokanvalvojan kanssa ei kai kuitenkaan vietetä kovin paljon aikaa sillä jokaiseen päivään mahtuu useampia eri oppiaineita. Koulutuntien välillä on viisi minuuttia jonka aikana vaihdetaan luokkaa. Päivän mittaan on pari vähän pitempää taukoa joista yhden aikana syödään lounas, tai täkäläisittäin myöhäinen aamiainen, fatour.

Koulun komeaa kampusta.


Yläasteen luokkatasot on jaettu melko pieniin ryhmiin joista jokaisella on kai hieman erilainen päiväohjelma. Yksitoistavuotiailla on siis huomattavasti ala-asteaikoja suurempi vastuu löytää itsenäisesti joka päivä oikeaan aikaan oikeaan paikkaan oikeat varusteet mukanaan. Moni yläasteen vanhempi varoitti minua etukäteen, että yläasteen aloittaminen on lapsille kova koitos. Heidän lapsensa olivat alkuun olleet melkoisen hukassa sen suhteen missä olla mihinkin aikaan ja minkä opettajan kanssa. Onneksi meidän poikamme on aika itsenäinen ja näkyy suorastaan nauttivan siitä, että saa ottaa enemmän vastuuta itsestään. Uskon, että häntä auttaa se, että olemme yrittäneet antaa hänelle tilaisuuden kasvaa siinä määrin suomalaisittain kuin se näissä oloissa on mahdollista. Olemme jo useamman vuoden antaneet hänen viettää itsekseen aikaa kotona, hänellä on vastuu omista tavaroistaan, ja hän osaa myös esimerkiksi laittaa ruokaa ja ottaa tarvittaessa vastuuta pikkusiskoistaan kuin myös lemmikkiemme hoidosta. Pojan monen luokkatoverin kotona on kokopäiväinen kotiapulainen tai lastenhoitaja ja eivätkä he ole kaikki välttämättä samalla tavalla vielä oppineet hoitamaan omia asioitaan. 

Yhdeksänvuotias tyttäremme aloitti puolestaan tänä syksynä viidennen luokan. Hänen opettajansa on alkujaan Etelä-Afrikasta mutta niin kuin pojankin opettaja on asunut ja opettanut useammassa muussakin maassa. Tyttären koulupäivä alkaa joogalla ja luokassa tuntuu muutenkin olevan hyvä tunnelma. Viidesluokkalaisia on tänä vuonna kahden pienen rinnakkaisluokan verran ja rinnakkaisluokilla on myös yhteisiä tunteja keskenään. Viidennen luokan luokkahuoneiden välillä on luokkatason yhteisen apuopettajan pieni huone jonka kautta pääsee kulkemaan luokasta toiseen. Viidesluokkalaisella on lukujärjestyksessään ainakin englantia, matematiikkaa, musiikkia ja taidetta, arabiaa ja liikuntaa. Humanistisia ja tiedeaineita käsitellään ala-asteella erilaisten suurempien kokonaisuuksien kautta. Näitä suurempia kokonaisuuksia on kouluvuoden mittaan useampi ja niihin liittyy usein jonkinlainen esitys tai suurempi projekti jonka kautta opittua esitellään myös vanhemmille. 

Palmut tuovat kampukselle tervetullutta varjoa.


Nuorimmainen joka täyttää lokakuussa kuusi meni tänä vuonna ensimmäiselle luokalle. Hän on luokkansa vanhimpia sillä ensimmäinen luokka aloitetaan täällä sinä vuonna jolloin lapsi on elokuun alkuun mennessä täyttänyt viisi vuotta. Jotkut vanhemmat toivovat tai suorastaan vaativat, että heidän lapsensa joiden syntymäpäivä on vasta myöhemmin syksyllä saisivat aloittaa koulun jo hieman nuorempina, mutta minä pidin aikoinaan suosiolla nuorimmaisen kotona vähän pitempään. Hän aloitti kaksi vuotta sitten koulun päiväkotiluokan lähes nelivuotiaana ja se on osoittautunut erinomaisen hyväksi päätökseksi. Jo esikoulussa viime vuonna edettiin melkoisen tiivistä tahtia ja uskon, että nuorimmaisemme pysyi niin hyvin mukana opetuksessa koska on hieman vanhempi. Oppiminen on joka tapauksessa toistaiseksi ollut hänelle huomattavasti helpompaa kuin isosisaruksilleen tässä samassa vaiheessa. Viisivuotiaamme osaa jo lukea melko sujuvasti ja kirjoittaakin ikäänsä nähden melko hyvin. Englannin kielen kummalliset oikeinkirjoitussäännöt tuntuvat olevan hänelle osin suorastaan hämmentävän itsestäänselviä. 

Ensimmäisen luokan opettaja on kotoisin Botswanasta ja opettaa koulussa nyt toista vuotta. Ekaluokkalaisia on tänä vuonna vain yhden luokan verran, aavistuksen verran alle kaksikymmentä. Heillä on käytössään suuri valoisa luokkahuone. Niin kuin viidesluokkalaisilla myös ekaluokkalaisilla on opettajan lisäksi luokassa myös apuopettaja. Ekaluokkalaisten lukujärjestys sisältää aika lailla samoja elementtejä kuin viidesluokkalaistenkin: englantia, matematiikkaa, taidetta ja musiikkia, arabiaa ja liikuntaa. Ala-asteen kahdesta viikottaisesta liikuntatunnista on aina toinen uintia ja toinen jotakin muuta urheilulajia. Kun sää tästä vähän viilenee jää uinti muutamaksi kuukaudeksi pois ohjelmasta sillä ulkoaltaan vesi kylmenee talvikuukausiksi siinä määrin, että se ei tunnu miellyttävältä meille jotka olemme tottuneet lämpimämpiin vesiin. Kylmempien kuukausien ajan lapset keskittyvät erityisesti yleisurheilulajeihin. 

Eka- ja viidesluokkalaisen koulupäivät kestävät niin kuin veljensäkin aamukahdeksasta iltapäivän puoli kolmeen. Varsinaisen koulupäivän päälle tulevat harrastukset ja seuraavien päivien ja viikkojen aikana onkin taas aika miettiä lasten harrastustoimintaa. Kaksi vanhempaa lasta haluaa jatkaa ratsastusta ja nuorimmainen haluaa hänkin viimein siirtyä varsinaisille ratsastustunneille kun se on vihdoin nyt luokkatason puolesta mahdollista - koulun tallien ratsastustunneilla opetetaan lapsia ekaluokkalaisista eteenpäin. Vanhemmat lapset haluavat myös yrittää koulun uimajoukkueeseen ja jos sinne ei irtoa pääsyä niin joka tapauksessa he haluaisivat uida enemmänkin kuin koulun uimatuntien verran. Muiden harrastusten osalta menemme siltä pohjalta mitä tänä vuonna on tarjolla. Toistaiseksi on epäselvää onko koulun kautta mahdollisuus harrastaa esimerkiksi balettia niin kuin viime vuonna. 

Harrastustoiminta pidentää koulupäivää ainakin tunnilla, ratsastus monesti useammillakin tunneilla. Toisaalta harrastaminen on hyvä vastapaino koulutyölle joten jonkun verran toivomme lasten ottavan harrastuksia tällekin kouluvuodelle. 

Viime vuonna kuuluisat paikalliset taiteilijat tekivät yhdessä muutamien oppilaiden kanssa koululle taidetta, myös tämän teoksen mikä on näyttävällä paikalla kampuksen keskellä. Mukana tässä taideprojektissa oli myös vanhempi tyttäremme.



Tästä se taas lähtee! Tosin ennen kuin kunnolla pääsemme vauhtiin lähdemme käymään häissä Italiassa. Tuntuu vähän hullulta lähteä täältä pois juuri kun olemme taas tottuneet täkäläiseen elämänmenoon, mutta toisaalta en meinaa malttaa odottaa reissua, häitä ja ystävien näkemistä, Italian loppukesää, Roomaa, hyvää ruokaa ja juomaa, helppoa ja hyvää oloa. Ihan tervetulleelta tuntuu päästä hetkeksi vielä pois tuskaisesta kuumuudesta ja välttyä muutaman päivän ajan päivittäisiltä sähkökatkoilta ja muilta tämän arjen erikoisuuksilta. 

6 comments:

  1. Minä odotan arkea enemmin kuin moneen vuoteen sillä kesä on ollut varsin mukava, täynnä vieraita ja lomia. Meillä koulu alkaa 9.9 ja samalla vkolla palailen töihin, tytön harrastukset vaikuttavat ruuhkaisilta mutta ihan omasta halusta, meillä alkaa 3lk ja ensi vuonna ala-asteella vika ennen yläastetta, lukioon siirrytään sitten jo 14 vuotiaina.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Harrastukset taitavat herkästi viedä enemmän ja enemmän aikaa kun lapset kasvavat. Vähän jo hirvittää kolmen lapsen harrastusten yhdistäminen, tosin koulun kautta se onnistuu suhteellisen sujuvasti sentään!

      Oikein hyviä viimeisiä lomapäiviä teille! Kivan kesän jälkeen on varmasti hyvä lähteä taas arkeen.

      Delete
  2. Aika kivoilta ja hyvin suunnitelluilta näyttävät koululaistenne päivät. Ekaluokkalaiselle on tosi tärkeätä, että on ihan oma ope ja että hän kaiken lisäksi on mukava ja mieluinen sekä oppilaalle, että hänen vanhemmilleen. Kuulostaa myös tosi hyvältä tuo luokkakoko ja saatavilla oleva avustaja. Täällä Suomessa näyttää vähän siltä, että monissa kouluissa on ihan liian vähän aikuisia pienten koululaisten tukena ja että muutenkin opetustilanteet voivat tapahtua suurissa, jatkuvasti vaihtelevissa ryhmissä ja hälyisissä seinättömissä tiloissa. No, tuo on aihe, josta minun on parempi lopettaa ajoissa (argggggh), muuten paasauksesta ei tule loppua ;)... Ja hei, ihan mahtavaa se, että esikoisenne suorastaan nauttii vastuun kantamisesta ja omista asioistaan huolehtimisesta. Hassua muuten, että yhä viisikymppisenä minä näen vielä joskus painajaista, jossa olen isossa monikerroksisessa koulurakennuksessassa ja yritän löytää oikeata luokkaa ja opettajaa. Ehkä tuo yläkouluvaihe oli itselleni jotenkin vähän liian stressaava, koska vaihdoin juuri silloin pienestä maalaiskoulusta isompaan kouluun.

    Iloista ja rentoa lomaa Italiassa ja muutenkin mukavaa syksyn alkua teille!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kovin on tärkeää tosiaan tuo, että myös vanhemmat tulevat juttuun lasten opettajien kanssa, ainakin näissä oloissa missä koulun ja kodin yhteistyön varaan lasketaan melko paljon. Hyvältä vaikuttaa näin ainakin ensivaikutelmien pohjalta! Ja ihan paras merkki siitä, että koulussa on kaikki hyvin on se, että lapset tulevat iloisina koulusta kotiin.

      Täällä on tosiaan luokkien koko määritetty aika tarkkaan, muistaakseni yli 22 lasta ei saa luokassa olla ja käytännössä ala-asteella on joka luokassa apuopettaja - ylemmillä luokkatasoilla kylläkin rinnakkaisluokilla yhteinen apuope, alemmilla luokkatasoilla jokaisella yksi tai jopa kaksi apuopea. Yläasteen luokat ovat selkeästi pienempiä, mutta en tiedä onko se sattumaa vai suunnitelmallista.

      Minullekin ovat tuttuja tuollaiset painajaiset joissa pyöritään lapsuudesta ja nuoruudesta tutuissa paikoissa! Onneksi en ole niitä nyt kyllä nähnyt aikoihin.

      Oikein hyvää syksyn alkua myös sinulle Leena!

      Delete
  3. Koulunne vaikuttaa samanlaiselta kuin englantilaiset koulut. Yläkoulun kahden viikon lukujärjestys saattaisi siis olla week 1, week 2 -periaatteella, eli lukujärjestykset vuorottelevat week 1, week 2, week 1, week 2 jne.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Näin varmaan tosiaan on, kuulostaa järkeenkäyvältä! Meidän lasten koulu on siitä hassu, että ala-aste seuraa IB-koulujen PYP-ohjelmaa, ja lukio on myös IB-linjaa, mutta yläkoululla on tosiaan käytössä joku brittiläinen opetusohjelma. Ennen pitkää olen varmaan paremmin näistä perillä! Nyt juuri oikeastaan ihan hyvillä mielin annan pojan itse ensin hahmottaa missä mennään ja tutustun hänen kauttaan yläkoulun toimintaan.

      Delete

Kiitos kommentistasi!