Tuesday, 19 November 2019

Elämää tuhannessa neliössä

Suihkumme viemäriputkessa on edelleen tukkeena puun juuri. Kaksi putkimiestä kävi juurta jälleen viime viikolla katsomassa ja kiskomassa ulos. He saivat irti muutaman juurenpätkän mutta työhön tarvittaisiin kovempia välineitä kuin mitä heillä on käytössään. Putkimiehet eivät suinkaan sanoneet, etteivät osaa valitettavasti hommaa hoitaa vaan totesivat ykskantaan, että seinä ja lattia täytyy putken kohdalta purkaa auki niin päästään juureen käsiksi. Se kuulosti minusta vähän turhan hurjalta suunnitelmalta, etenkin kun kyseessä on vuokra-asumus. Putkimiehet poistuivat siis turhautuneina paikalta, juuri on edelleen viemäriputken tukkeena eikä kylpyhuoneemme suihkua edelleenkään voi käyttää. Onneksi meillä on talossa enemmänkin kuin yksi suihku. Tässä pienen juna-aseman kokoisessa talossamme on noin tuhat neliötä ja tuhannen neliön alueella yhteensä kuusi kylpyhuonetta ja lisäksi vielä kaksi erillistä vessaa.

Ovi on auki: tulkaa sisään!


Talomme on kolmessa kerroksessa. Alimpana on kellarikerros. Kellarikerroksessa on erillinen asunto jossa on kaksi makuuhuonetta, suuri olohuone, pieni keittiö ja varasto. Kellariasunto on varmaankin alunperin rakennettu palvelusväen käyttöön. Meillä se oli ensimmäisen puolisentoista vuotta käytössä lasten pyöräilytilana ja niin sanottuna koirien huoneena. Yksi koiristamme kärsii eroahdistuksesta ja syö yksin ollessaan huoliinsa vähintäänkin sohvatyynyn ja parhaimmillaan koko sohvan. Jos olemme muutamaa hetkeä pitempään poissa kotoa koirat ovat siksi tavallisesti omassa huoneessaan missä eroahdistunut ei voi tehdä tuhojaan. Alkuun kellarikerros oli kokonaisuudessaan koirien huone, mutta viimeiset neljä vuotta kellariasunnossa ovat asuneet maailman parhaat naapurit, autonkuljettajamme perheineen. 

Talon edustalla on koirankoppikaksio jonka toimme tänne aikoinaan Belizestä. Koirat eivät ole koppia täällä juurikaan käyttäneet sillä niistä kukaan ei viihdy pihalla kuumassa kovin pitkään. Koirankopin yläpuolella on suuri parveke joka sekään ei ole kovassa käytössä koska kuuma sää ei kutsu istumaan parvekkeelle.


Meidän omassa käytössämme on siis käytännössä talon kaksi ylempää kerrosta, arviolta noin kolme neljännestä talomme neliöistä.

Omien asuintilojemme alemmassa kerroksessa eli talon pohjakerroksessa on suuri keittiö, niin kutsumamme aamiaishuone, kodinhoitohuone, eteishalli, kaksi erillistä olohuonetta joista toisen yhteydessä myös ruokailutila, ja lisäksi kaksi makuuhuonetta ja varastotila. Pohjakerroksen makuuhuoneista toinen oli alunperin vierashuoneemme mutta on viimeiset neljä vuotta toiminut koirien huoneena. Toinen makuuhuoneista oli sittemmin hetken aikaa vierashuone mutta muuttui parisen vuotta sitten puolestaan kissamme huoneeksi. Nyt meillä ei siis enää ole valtavassa talossamme lainkaan vierashuonetta mutta lemmikkejä sitäkin enemmän!

Ruokailutilojen takana alakerran oleskelutilat - ja Pongo.


Ihan alkuun kun noukimme Oliver Twist -kissan kadulta meille kotiin turvaan tarvitsimme sille erillisen huoneen siksi, että minua pelotti pienelle pennulle käyvän huonosti suurten koiriemme kanssa. Mieheni kuitenkin totutti yhden kesän aikana kissan ja koirat toisiinsa niin, että ne nykyään tulevat kohtuullisen hyvin toimeen keskenään. Poppy ja Oliver ovat melkein kavereita - jos kaveruuteen kuuluu se, että tilaisuuden tullen räpätään toista kynsillä. Skippy suhtautuu Oliveriin kauhunsekaisella kunnioituksella ja Pongo on kissasta vähän liiankin kiinnostunut. Oliver on luonteeltaan hieman epäsosiaalinen ja vetäytyvää tyyppiä mutta koiriamme pieni kissa määräilee toisaalta melkoisen paljon. Kaikkien lemmikkien yhteiseksi hyväksi on siis se, että myös kissalla on oma paikkansa minne vetäytyä omiin oloihinsa.

Monissa suuremmissa paikallisissa kodeissa täällä on erikseen edustuskerros ja kodinomaisemmat tilat, niin meilläkin. On myös hyvin tavallista, että edustuskerros jakaantuu useampaan eri tilaan; perinteisestihän naisseurueet ovat täällä omissa oloissaan ja miehet omissaan. Me olemme kuitenkin jakaneet edustuskerroksemme yleiset tilat ennemminkin olohuoneeksi, ruokailuhuoneeksi ja leikkihuoneeksi. 

Alakerran leikkihuoneessa on erinäisiä leluja erityisesti pienten vieraiden varalle. Huonetta hallitsee suuri leikkikeittiö jonka aikoinaan teetimme Belizessä. Leikkikeittiön mitat menivät kuuluisasti pieleen - senttimetrien sijaan puuseppä ajatteli tuumissa. Virheestä oli se ilo, että leikkikeittiö on kestänyt leikeissä ehkä tavallista pitempään kun ei ole jäänyt vielä toistaiseksi kooltaan pieneksi.


Alakerta on siis meidän edustuskerroksemme kun taas talomme ylimmässä kerroksessa ovat kotoisammat asuintilamme. Yläkerrassa on yksi valtava makuuhuone kylpyhuoneineen, suuri oleskelutila, kaksi pienempää makuuhuonetta ja niiden yhteydessä pienempi kylpyhuone. Huoneiden kokoluokasta antaa vähän kuvaa se, että yläkerran suurin makuuhuone on suurempi kuin yksiö missä aikoinaan Helsingissä jonkun aikaa asuin. Yläkerran pienemmätkin makuuhuoneet ovat itse asiassa melko suuria vaikka tässä mittakaavassa kovin pienen oloisia. Yläkerran suurempi makuuhuone on meidän vanhempien valtakuntaa ja lapset ovat jakaantuneet kahteen pienempään makuuhuoneeseen. Yksi tulevan muuttomme iloisia asioita lapsillemme on se, että uudessa asuinmaassa kaikille kolmelle olisi tarkoitus järjestyä tulevassa talossamme oma huone. 

Alakerran leikkihuoneessa seisoo myös yksi kirjahyllyistämme jonka aikoinaan teetimme Jamaikalla.
Sen päällä on muistoja Guatemalasta ja Meksikosta ja hyllyillä kirjojen muodossa niin ikään muistoja aikaisemmista elämänvaiheista.
Sisätilojen lisäksi meillä on yhteensä kolme parveketta, laatoitettu takapiha ja suurehko etupiha josta osa on laatoitettu ja osaa peittää nurmikko ja muu kasvisto. Talomme sijaitsee varsin lähellä Khartumin keskustaa mutta kaupunginosamme on onneksi varsin vihreä ja rehevä. Omalla pihallamme saattaa unohtaa missä oikein onkaan: varhain aamuisin pihamaalla kuuluu lähinnä vain linnunlaulua, ja toisinaan kuulen jopa kun kukko jossain lähellä kiekuu naapureita hereille. 

6 comments:

  1. Heippa, kävin vuosia sitten kerran tuollaisessa talossa, jossa asui ruotsalaisen embassadin väkeä. Alakerrassa oli oma uima-allas. Yleensä talot ovat isoja koska niissä asuu koko suku.
    Ruokailupöytä ja tuolit näyttävät tukevilta- viettekö mukaan seuraavaan paikkaan ?


    ReplyDelete
    Replies
    1. Meillä ei ole tosiaan uima-allasta, monissa muissa suurissa taloissa sellainen on pihalla.

      Tässä meidän talossamme on lopulta aika vähän makuuhuoneita ja sen enemmän edustustilaa. Talo oli aikaisemmin pitkään Yhdysvaltain suurlähetystön käytössä heidän korkeimman edustajansa asumuksena. Arvelenkin vähän, että tämä talo on alunperinkin ehkä tarkoitettu diplomaattikunnan käyttöön. Siitä kertoo sekin, että yläkertaa erottaa alakerrasta meikäläisten edellyttämä turvaportti joka vaikuttaisi olleen paikoillaan alusta asti. Tämä talomme ei ole siis kaikessa mielessä perinteisen paikallisen suuren talon oloinen.

      Me muutamme kaikkine tavaroinemme maasta toiseen. Ruokapöytä ja tuolit ovat alkujaan täältä, Dabangasta. Todellakin tukevia! Toivottavasti asettuvat hyvin myös mahdolliseen toisenlaiseen ilmanalaan!

      Delete
  2. Olipa kiva kurkistaa kotiinne!

    Mielestäni on erityisen ihanaa, jos aiemmista asuinpaikoista kertyneet kalusteet siirtyvät seuraavaankin kotiin. Lapsille se taitaa olla erityisen tärkeä juttu. Esineissä on muistoja ja vaikka jotkin uudet eivät sitten joskus myöhemmin niin sopisikaan yhteen vanhojen kanssa, siitä tulee yksinomaan kodikasta. Toki tavaroiden rahtaaminen maasta toiseen on kallista, mutta ainakin minulle vaikkapa Alankomaista mukanamme tullut suuri ruokapöytä on hyvin rakas. Toki kannatan myös kierrätystä ja mekin annoimme aika paljon kalusteita kiertoon, mutta joihinkin juttuihin vain liittyy lämmin tunneside.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Tuntuisi kyllä tosiaan vaikealta jos joka maassa pitäisi totutella ihan vieraisiin huonekaluihin kaiken muun uuden lisäksi! Olen tosi iloinen, että saamme muuttaa kaikkine kampsuinemme. Tosin tästä valtavasta talosta voi olla haastavaa siirtyä seuraavaan asumukseen siinä mielessä, että meillä on tänne mahtunut kertymään aika paljonkin huonekaluja ja tavaroita muutenkin.

      Anteeksi muuten taas kun tämä vastaaminen kestää! Pääsen harmillisen vaikeasti tänne kommenttiosioon nykyään. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan vai miten se oli.

      Kauniita talvipäiviä sinne Suomeenpäin!

      Delete
  3. Sanon samoin kuin aikaisempi kommentoija: kiva kurkistaa kotiinne! Olin postauksia lukiessani mielessäni nähnyt teidät hyvin paljon pienemmissä tiloissa , joissa koirat ja lapset temmeltävät toisiaan tönien. Heh! Jokaiselle on tilaa!
    VE

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin, kyllä meillä toki aika ajoin tönitään ja törmäilläänkin mutta enemmän tarkoituksella kuin vahingossa! Tilaa on riittämiin. Olen kiintynyt tähän kotitaloomme mutta ihan hyvillä mielin odotan myös muuttoa pienempiin tiloihinkin! Näin suurta taloa meille tuskin löytyy tulevasta asuinmaasta. Tai mistäpä sen tietää, edelleen odottelemme varmistusta maasta.

      Kiitos kommentista VE ja pahoittelut, että vastaaminen kesti! Minulla on kummia vaikeuksia tämän kommenttiosion kanssa nykyään.

      Delete

Kiitos kommentistasi!