Wednesday, 20 May 2020

Kärsimättömyyttä ja turhautumista

Ensimmäiset pari kuukautta koronakaranteenia sujui ihmeen leppoisasti. Nyt kun rajoituksia on alettu helpottaa huomaan yhtäkkiä olevani hieman entistä ärtyneempi ja turhautuneempi, kärsimätönkin. Kuinka asennoitua tähän yhä uuteen normaaliin, mitä seuraavaksi tapahtuu, miten asiat pitemmän päälle järjestyvät? Pysähtyneiden viikkojen aikana elimme hiljakseen päivästä toiseen mutta nyt tuntuu siltä kuin pitäisi osata taas lähteä liikkeelle ja tarttua toimeen. Mutta miten ja minne? Khartumin lentokenttä on kiinni vielä ainakin tämän kuun loppuun, lasten etäkoulu jatkuu loppukouluvuoden, puolison etätyöt jatkuvat nekin toistaiseksi, meidän muuttomme ajankohta on täysin auki emmekä edelleenkään tiedä edes sitä missä vaiheessa saamme lemmikkimme taas luoksemme. 

Liikkuminen ihmisten ilmoilla näissä uusissa olosuhteissa tuntuu minusta ainakin toistaiseksi ennen kaikkea hieman työläältä. Turvavälit ja käsidesit eivät erityisesti kutsu minua vaan mieluummin möllöttelen edelleenkin täällä omissa oloissamme. Toisaalta olen alkanut hiljakseen ikävöidä ravintoloita ja kahviloita ja kirjakaupoissa haahuilua. En kuitenkaan niin paljon, että haluaisin etenkään lasten kanssa lähteä kaupungille oleskelemaan. En oikein ymmärrä sitä miten näennäisen huolettomina monet kuuluvat olevan palaamassa tavalliseen arkeen. Riski sairastumiseen on käsittääkseni edelleen ihan yhtä lailla todellinen kuin maalis- tai huhtikuussakin. Tilanne on vielä kaikin puolin kesken eikä tulevaisuuden suunnista ja tartuntaluvuista ole kai kellään minkäänlaista varmuutta. Ei siis sillä ettenkö minäkin olisi noin ajatuksen tasolla monessa mielessä jo valmis palaamaan arkeen. En vain osaa luottaa siihen, että sen aika olisi vielä nyt. Eikä meidän elämämme toki voikaan toistaiseksi palata missään määrin normaaliksi mikä varmasti osaltaan selittää lievän ärsyyntymisen tähän tämänhetkiseen tilanteeseen.

Kirsikkapuumme alkaa hiljakseen puhjeta kukkaan.

Etäkoulua on meillä käyty nyt niin pitkään, että on varsin selvää mitkä osa-alueet toimivat ja mitkä eivät niinkään. Kaikki uutuudenviehätys on nyt viimeistäänkin karissut pois ja olen useampana päivänä taas muistanut kuinka huonosti sovellun opettajan tehtäviin. Ensi viikko on lapsilla koulusta lomaa ramadanin päättymisen vuoksi ja pieni tauko tulee taatusti tarpeeseen. Lomapäivät vaativat toisaalta eri tavalla suunnittelua kuin koulupäivät jolloin päiväjärjestys on ainakin aamupäivän osalta selvä. Odotettavissa ei olekaan siinä mielessä mikään lepoloma vaan ennemminkin varmaankin tavallista enemmän tohellusta.

Meidän piti mennä tällä lomalla tutustumaan Kirgisiaan, nähdä lasten tuleva koulu ja etsiä itsellemme kotitalo. Nyt kun lomaviikko on ihan kulman takana harmittaa peruuntunut loma vähän aikaisempaa enemmän. Ei siksi, että kaipaisin maisemanvaihdosta vaan ihan siksi, että muutto olisi todennäköisesti sujunut huomattavasti mukavammin jos olisimme saaneet käydä uudessa asuinmaassa tutustumiskäynnillä etukäteen. Mutta kenenpä suunnitelmat eivät olisi koronan myötä muuttuneet? Sellaista mille ei mitään voi ei kannata kovin murehtia. 

Eilinen auringonlasku koristeli takapihallamme osan puista ihmeellisen kauniilla valolla. On jotenkin käsittämätöntä, että tämä kuva on puoli kymmenen vaiheilta illalla.


Ja on näissäkin päivissä paljon hyvääkin. Keväinen sää joka hetkessä vaihtelee sateesta aurinkoon. Pitkät valoisat illat jotka hämmentävät meitä jotka olemme kauan eläneet lähellä päiväntasaajaa. Tänään koin onnistumisen iloa kun opin viikonpäivät koreaksi. Niin kuin aina, kaikkein parasta on tämä perhe jonka kanssa saan kohdata nämäkin haasteet. Kun muutama päivä sitten harmittelin sitä, ettemme voi tavalliseen tapaan käydä kävelyllä ihmisten ilmoilla ja pysähtyä matkan varrella rennosti kahvilaan oleilemaan vanhempi tytär huomautti, että onneksi toiveeni on kuitenkin ennen pitkää saavutettavissa. Ja niinhän se on, ettei tämäkään vaihe jatku ikuisesti. Juuri nyt on vain jotenkin osattava tarttua taas tähän hetkeen ja yrittää keskittyä kaikkeen siihen mikä tällä hetkellä toimii, tuntuu hyvältä tai ilahduttaa. 

2 comments:

  1. Viisas tytär sinulla, kaikkea on lupa toivoa ja odottaa. Toivottavasti teidän tilanne myös ajan myötä selviää ja pääsette toteuttamaan seuraavaa vaihetta. Nyt voi kuitenkin nauttia Suomen kesästä, kun sellainen ihanuus ollaan tännekin saatu!
    Tsemppiä toivottaa Marsa

    ReplyDelete
    Replies
    1. Onneksi on viisaat lapset tosiaan! Ja kaunis kesä. Nyt mekin jo vähän lomaillaan, lasten etäkoulu päättyi vihdoin viime viikolla.

      Kaikkea hyvää ja kauniita kesäpäiviä!

      Delete

Kiitos kommentistasi!