tag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post368793196402668276..comments2024-03-02T13:51:18.350+06:00Comments on Edustusrouvan päiväkirja - eli tarinoita kiertolaisperheen arjesta maailmalla: Kohtaamisia ja ärsykkeitäKatahttp://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-23251828875972841332016-03-01T10:58:30.533+06:002016-03-01T10:58:30.533+06:00Viime aikoina on täällä tuntunut jotenkin kotoisam...Viime aikoina on täällä tuntunut jotenkin kotoisammalta mutta ero Belizeen on silti valtava: puolentoista vuoden paikkeilla Belmopan oli jo paljon selvemmin koti. Kielikysymys pitää täällä osaltaan irrallaan, vaikka siinä kyllä onneksi nykyään auttaa paljon uusi fiksu autonkuljettaja joka toimii tulkkinani ja selittää kattavasti mitä ympärilläni milloinkin tapahtuu. <br /><br />Pitkälti ongelmani täällä on tuo mainitsemani: tuntuu, etten koskaan ehdi oikein jäsentää ja järjestää ajatuksiani, koko ajan tapahtuu niin paljon ja on vastassa niin monenlaisia ihmisiä. Eilen alkuiltapäivästä kohtasin vähän sattumalta saman katon alla muutaman tutun, edustettuna oli viisi kansalaisuutta ja vissiinkin ainakin kolme erilaista elämänkatsomusta. Ajauduimme puhumaan hyvinkin vakavasti uskonnoista ja toisaalta kevyemmin liikunnasta, lasten koulusta ja vanhenemisesta. Tapaamisesta menin suoraan koululle jossa törmäsin ystävään: hetkessä ajauduimme niitä näitä -jutuista jakamaan ajatuksia siitä kuinka kukin olemme varautuneet pahimman varalle. Sitten lapset pyyhälsivät paikalle ja tärkeä keskustelu katkesi seinään, oli aika asennoitua lasten juttuihin ja kotimatkaan läpi sekavan liikenteen. Matkalla suuntaan ja toiseen läpi kaupungin on vastassa kymmenittäin lapsia kadun varressa rahaa pyytämässä, likaisia väsyneitä hevosia ja aaseja, kaikenlaista... Illalla kotona iltapäivän erilaiset kohtaamiset ja keskustelut pyrkivät sekavana kokoelmana mieleen.<br /><br />Minua lohduttaa täällä ajatus siitä, että ihan vieraasta väliamerikkalaisesta kylästä tuli aikoinaan ihan koti. Ja onneksi voin tosiaan hakea mielenrauhaa muistoista silloinkin kun sitä ei täällä tunnu olevan tarjolla!<br /><br />Toivottavasti Kairosta mitä pikimmin alkaisi löytyä edes vähän kodin tuntua.Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-74709705133190853872016-02-29T22:21:11.645+06:002016-02-29T22:21:11.645+06:00Tunnistan mietteitäsi. Vähän samanlaisia kohtaamis...Tunnistan mietteitäsi. Vähän samanlaisia kohtaamisia täälläkin päin varsinkin näin alussa kun ei juuri moikkaustuttuja syvällisempiiin kohtaamisiin ole ollut tilaisuuksiakaan. Ja tänään juuri yksi käsittämätön kohtaus paikalliselta joka ojensi lastaan niin etten tiennyt miten päin olla. Onpa hyvä että näet Belizen elämän nykyistä tukevana. Musta tuntuu että se aika on vielä kaukana kun tunnen nykyisen kodin kodiksi.Anskuhttps://www.blogger.com/profile/16292038939443174541noreply@blogger.com