tag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post5935925682400203762..comments2024-03-02T13:51:18.350+06:00Comments on Edustusrouvan päiväkirja - eli tarinoita kiertolaisperheen arjesta maailmalla: Kolmas vuosi KhartumissaKatahttp://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-11867042650458945312016-09-01T00:16:09.358+06:002016-09-01T00:16:09.358+06:00Voi miten mua ärsyttää ne jotka kehtaa valittaa nä...Voi miten mua ärsyttää ne jotka kehtaa valittaa näissä kuvioissa etujen menetyksistä kun meille todellakin jää vielä niin paljon! <br /><br />Hyvät viikon jatkot myös sinnepäin!Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-20368028707127115522016-08-31T19:20:44.948+06:002016-08-31T19:20:44.948+06:00Hyvin sanottu, että ei sitä tosiaan sataprosenttis...Hyvin sanottu, että ei sitä tosiaan sataprosenttisesti osaisi lupautua asumaan yhdessä ja samassa paikassakaan. Maa ja tilanne kerrallaan on tosiaankin paras tapa lähestyä. Joo ei ilmeisesti säännöt ja systeemit ole muuttumattomia. Jotkut harmittelevat jotain etujen menetyksiä, mutta aika lailla herroiksi mun mielestä esim kuluja korvataan ja on lepolomaa yms.etua. Hyvää viikon jatkoa teille naapuriin :)Anskuhttps://www.blogger.com/profile/16292038939443174541noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-49960834924970887562016-08-29T10:39:28.348+06:002016-08-29T10:39:28.348+06:00Joogapaikka on vissiinkin nimeltään Blue Nile Lotu...Joogapaikka on vissiinkin nimeltään Blue Nile Lotus. En tiedä onko sitä muuallakin kuin Khartum 2:ssa mutta tässä kaupunginosassa se sijaitsee käsittääkseni vastapäätä sitä keltaista kerrostaloa joka on pari katua ylöspäin Paradise-hotellista. Heh, tässä näyte siitä kuinka paikkoihin Khartumissa löydetään perille: maamerkkien perusteella! <br /><br />En ole itse käynyt joogaa vielä koittamassa mutta jospa saisin pian mentyä.Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-6636790020338161212016-08-29T00:14:07.329+06:002016-08-29T00:14:07.329+06:00Kiva kun löysit joogapaikan läheltä. Toivottavasti...Kiva kun löysit joogapaikan läheltä. Toivottavasti innostut ja sinulla on hauskaa. Ilmoita minulle paikan nimi niin saan itse kokeilla seuraavan kerran siellä. Terkuin Pirjopirjolainenhttps://www.blogger.com/profile/07787097434415502391noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-22884542613207759622016-08-26T23:56:55.510+06:002016-08-26T23:56:55.510+06:00Voi Lotta, ymmärrän hyvin. Kaikki muutokset ovat v...Voi Lotta, ymmärrän hyvin. Kaikki muutokset ovat vieraissa oloissa raskaita, ja sitä raskaampia totta kai mitä huonompia muutoksia ne ovat. Minä masennuin pitkäksi aikaa viime keväänä kun kuulin, että tuttu perhe josta toivoin kehittyvän oikeita ystäviä olikin muuttamassa kesällä pois. Niihin aikoihin taisin itse asiassa ruveta kirjoittamaan tätä tekstiä joka silloin vielä jäi kuitenkin kesken. Tuntui lamaannuttavalta ajatella, että taas yksi orastava ystävyys pakattaisiin muuttolaatikoihin.<br /><br />Vieraassa ja haastavassa ympäristössä on koko ajan aika herkällä mielellä, tai minä ainakin olen. Vastoinkäymiset tuntuvat raskaammilta ja muutoksia on vaikeampi kestää, kun ihan peruselämä vie jo niin paljon voimia. <br /><br />Voin niin kuvitella nuo korkeat muurit ja koirien haukun niiden takana. Samanlaista on täällä, paitsi koiria ehkä vähemmän! Muurit itsessään lisäävät minustakin eristyneisyyden tunnelmaa. Välillä ihan unohtaa, että muurien takana todellakin on elämää. Hämmästyksekseni sain tällä viikolla kuulla, että yhden läheisen muurin takaa löytyy kolme kertaa viikossa joogatunteja iltaisin. Aion yrittää ensi viikolla käydä kurkkaamassa. Lähteminen on raskasta ja uusien juttujen lisääminen omaan repertoaariin myöskin väsyttää, mutta toivon, että saattaisi myös virkistää.Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-86571586743380232942016-08-26T23:30:32.306+06:002016-08-26T23:30:32.306+06:00Onpa hyvä kysymys! Mitään kovin yksiselitteistä ta...Onpa hyvä kysymys! Mitään kovin yksiselitteistä tai hyvää vastausta minulla ei tosin taida siihen olla.<br /><br />Ensimmäiseksi tulee mieleen Australia ja sitten Kanada, mutta en tiedä johtuuko se vain siitä, että molempia olemme miehen kanssa aikoinaan vakavammin harkinneet. Australiassa ja Kanadassa on molemmissa huono puoli se miten kaukana ne ovat Euroopasta. Australia olisi hankala myös koiria ja karanteenia ajatellen. Kumpikaan ei joka tapauksessakaan ole miehen nykyistä työtä ajatellen meille mahdollinen määränpää ja siksi tuntuvat lähinnä etäisiltä unilta.<br /><br />Olen joskus ennenkin yrittänyt miettiä minne ihan oikeasti haluaisin muuttaa mutta aina tuntuu yhtä mahdottomalta yrittää tehdä päätöstä kaikkien maailman maiden välillä. Tuntuisi myös suurelta vastuulta päästä ihan oikeasti itse täysin päättämään minne seuraavaksi menemme. Ei voisi syyttää kuin itseään jos elämä ei uudessa maassa lähtisikään rullaamaan toivotusti!<br /><br />Mutta kyllä länsimaisen elämän tietynlainen helppous tällä hetkellä ajatuksena selvästi innostaisi. En ole mikään seikkailija luonteeltani, enkä erityisesti halua keräillä eksoottisia kokemuksia vaan elää mahdollisimman hyvää, tasapainoista elämää. Se olisi takuulla helpompaa jossain sellaisessa maassa missä esimerkiksi sähköjen toimimiseen voi aika lailla luottaa! Toisaalta en tosiaan tiedä miten hyvin meistä olisi asumaan jossain länsimaassa. Onko meistä ehtinyt näiden kaukomaavuosien aikana kasvaa niin outoja, ettemme enää löytäisi paikkaamme tutummista olosuhteista? Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-27644414737307333142016-08-26T22:25:54.566+06:002016-08-26T22:25:54.566+06:00Minäkin osaan nykyisin mielestäni aika hyvin elää ...Minäkin osaan nykyisin mielestäni aika hyvin elää sen epätietoisuuden kanssa etten tiedä mitä seuraavaksi on edessä. Mutta olisi kyllä toisaalta kiva saada tietää edes vähän minkälainen maa meitä seuraavaksi jokusen vuoden päästä odottaa. Periaatteessahan meidän pitäisi vaikeammasta maasta päätyä helpompaan, mutta ei niitä helpompia maita lopulta niin kovin ole kehitysyhteistyön piirissä. Eikä mikään systeemi tai sääntö tunnu sitä paitsi tämän kuvion piirissä koskaan oikein pitävän... <br /><br />Minä en missään vaiheessa ole sitoutunut tähän elämäntapaan sataprosenttisesti lopuksi ikääni, enkä usko, että missään vaiheessa siihen kykenenkään. En toisaalta usko, että osaisin koskaan myöskään sataprosenttisesti lupautua asumaan yhdessä paikassa koko ikäni. Maa kerrallaan, tilanne kerrallaan, niin me olemme tätä hommaa toistaiseksi lähestyneet. Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-15756305326753929712016-08-26T20:05:46.960+06:002016-08-26T20:05:46.960+06:00Ymmärrän hyvin nuo pohdinnat, ja kuvaat tuntemuksi...Ymmärrän hyvin nuo pohdinnat, ja kuvaat tuntemuksiasi ja tilannetta niin tarkkanäköisesti ja hyvin, etten voi kuin ihailla ja kiittää. Elämäntapanahan tuo on äärimmäisen rasittava, ei todellakaan helpoimmasta päästä, päinvastoin, vaikka joillekuille toisenlaista elämää viettäville kotimaassa se voi nimenomaan näyttäytyä vaivattomana! Mutta totuus on aivan päinvastainen, ja kaikkia nyansseja ei voi oikein täysin ymmärtää, ellei niitä ole kokenut. En muista, kirjoitinko tästä jo aiemmin jossain kommentissa, mutta minua on tässä kuussa masentanut yllättävän paljon tieto siitä, että kaksi lähinaapurustossa asunutta perhettä muuttaa kauemmas näistä kortteleista. Toisen taloon tuli ties kuinka mones vesi- ja termiittivahinko, ja he kyllästyivät. Toisen syitä en niin tarkkaan vielä tiedäkään. Tässä ympäristössä on kuitenkin lähinnä vanhempia taloja, ja he taisivat kaivata uuden talon (oletettua) huolettomuutta, joten molemmat muuttavat hiukan kauemmas meistä. Näiden perheiden äidit olivat kuitenkin ihka ainoat naiset ihan tässä lähinaapurustossa, jotka tunsin. Vaikkei sitä oikeasti edes tekisi, minulle oli tärkeää ja helpottavaa tietää, että edes teoriassa lähellä on joku, jonka luokse voi "kipaista" kahville ja joka voi yllättäen soittaa portilla ovikelloa - ymmärtänet mitä tarkoitan. En tuntenut olevani niin yksin, kun tiesin että aika lähellä on pari tuttua, joille voi ehdottaa yhteistä kävelylenkkiä tai kahvihetkeä tai (tärkeää!) kimppakyytiä. Molemmat olivat siis toisia äitejä koulusta. Ihan itsekin hämmästyin sitä, miten kurjalta minusta tuntui kuulla, että he muuttavat kauemmas. Samaan aikaan itselleni tuli olo, että voinko todella masentua näin pienestä - mutta kuin kaikki ympärillä on vierasta, ne pienetkin ankkurit lähellä olivat näköjään yllättävän tärkeitä. Ne auttoivat saamaan tunteen, että on osa naapurustoa Maputossa. Kohta olen taas tilanteessa, jossa en lähitalojen ohi kävellessäni tunne ketään. Muurit ja aidat ovat sitä luokkaa, että en tunne kumpaakaan naapuria, kuulen vain koirien haukunnan. Kovin helposti ei siis naapureihinkaan tutustu. Sopivaa suomenkielistä sanaa en juuri nyt keksi, mutta olo on helposti hyvin "isolated", mikä entisestään lisää halua erakoitua kotiin. Hengenheimolaisia minäkään en ole oikein löytänyt. Kyllähän ystäviä ja kahviseuraa, juttuseuraa, löytää, mutta se ei sittenkään ole ihan sama asia kuin uuden ystävyyssuhteen luominen. Ehkä sellaisia ei aina ole tarkoitus syntyäkään, ja niitä on myös haastavaa lähteä luomaan oloissa, joissa kumpikin osapuoli tietää, ettei ehkä koskaan enää tapaa.Lottahttps://www.blogger.com/profile/15257765063556026046noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-2327856043113611702016-08-26T15:07:26.330+06:002016-08-26T15:07:26.330+06:00Teidän elämää on tosi vaikeaa yrittää ymmärtää, ku...Teidän elämää on tosi vaikeaa yrittää ymmärtää, kun ei itsellä ole mitään kosketusta siihen. :) Kysynkin, jos leikitään leikkiä, että voisitte muuttaa seuraavaksi ihan minne tahansa, olisi se mikä paikka vaan maailmassa, niin mihin sinä haluaisit muuttaa seuraavaksi? :) <br /><br />Outihttps://www.blogger.com/profile/13977710534289539558noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-635183729127180772016-08-26T00:44:30.850+06:002016-08-26T00:44:30.850+06:00Tosi hyvin jäsentelet ja kuvailet eri puolia mitä ...Tosi hyvin jäsentelet ja kuvailet eri puolia mitä expat-kuvioihin liittyy ja mitä erityislaatuista Khartumiin liittyy. Ihan totta varmaan, että on helpottavaa elää haastavissa oloissa, jos sen tietää olevan väliaikaista ja jos tietää mitä sen jälkeen on odotettavissa. Mä olen yrittänyt opetella elämään niin, etten tiedä mitä tapahtuu tämän asuin- ja työpaikan jälkeen ja jotenkin onnekseni edistynyt siinä. Mutta totta puhuen 100% sitoutuminen maasta toiseen muuttamisen jatkamiseen jostain syystä jotenkin pelottaa, vaikka vaihtoehdoistakaan ei nyt just ole tietoa. Anskuhttps://www.blogger.com/profile/16292038939443174541noreply@blogger.com