tag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post736372272447348504..comments2024-03-02T13:51:18.350+06:00Comments on Edustusrouvan päiväkirja - eli tarinoita kiertolaisperheen arjesta maailmalla: Öisiä oivalluksiaKatahttp://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-79370084760995786092013-07-16T02:56:56.487+06:002013-07-16T02:56:56.487+06:00Minulle on tullut vähän samanlaiset ajatukset miel...Minulle on tullut vähän samanlaiset ajatukset mieleen tämän tuttavani lapsen menoa sivusta seuraillessani. Ihan varmasti on selkeästi levottomampia lapsia ja ääripäässä lapsia joilla on todellisia keskittymis- yms ongelmia. Mutta lasten täytyy toisaalta myös ihan konkreettisesti opetella rauhoittumista ja sille täytyy antaa tilaa. Tuntuu jotenkin, että levottomuuden juuriin ei päästä koskaan kiinni jos siihen ainut ratkaisu on järjestää levottomalle lapselle enemmän ja enemmän tekemistä ja virikkeitä. Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-75978937338900058432013-07-16T02:07:49.663+06:002013-07-16T02:07:49.663+06:00Yksi grad school professoreistani oli vankasti sit...Yksi grad school professoreistani oli vankasti sita mielta, etta erityisesti kouluajan ADHD diagnoses tulevat siita, etta lapset eivat osaa olla rauhallisia. Kun heilla on pienesta pitaen puuhaa ja tekemista koko ajan - jos ei mitaan muuta niin television katselua, niin ei ihme, etta he ovat levottomia koulussa, missa pitaisi istua paikallaan ja kuunnella. <br />Ja sitten lapsi, jolla on ollut virikkeita ympairllaan 24/7 laitetaan koulunpenkkiin, niin ei ihme, etta siina tylsistyy ja tulee levottomaksi. Itse asiassa ole itsekin sita mielta, etta osa levottomuudesta on "opetettua" - mutta samaan aikaan vaheksymatta tosiasiaa, etta ADHD ym kayttaytymisongelmat ovat ihan diagnosoitavia, oikeasti esiintyvia tilanteita, joita ei voi kaikkien osalta valttaa vain kasvatusymparistolla. Ninahttps://www.blogger.com/profile/05543205415852238903noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-26966231107267367652013-07-15T18:38:36.140+06:002013-07-15T18:38:36.140+06:00Harrastaminen tosiaan väsyttää ainakin näitä piene...Harrastaminen tosiaan väsyttää ainakin näitä pienempiä! Kaikkeen ei tosiaan varmasti riitä samanlailla innostusta ja voimia jos väsymyksestä huolimatta joka päivälle on tekemistä. Ihan vain tämä yksi urheilukerho, jota on siis arkipäivisin tunnin verran kerrallaan, on ainakin viisivuotiaalle aika paljon. Illalla kerhon jälkeen väsyttää sillä tavalla sopivasti, mutta kun joka päivä käydään ja vaikkei siis muuta erityistä koulu- tms menoa olekaan, Miko on ollut viikonloppuisinkin tavallista väsyneempi. Viikon verran vielä jaksetaan ja sitten jatkuu taas rauhallisempi loma.<br /><br />Itsekin kaipaan tasaisin väliajoin sellaista rauhallista aikaa, että saan aivot nollattua. Kasvavilla lapsilla kuluu vielä lisäksi ympäristön ja maailman havainnointiin ja jäsentämiseenkin ihan eri tavalla energiaa ja aikaa kuin aikuisilla.<br /><br />Yksi tuttuni vie lastaan täällä joka iltapäivä harrastamaan ja sanoo, että muuten lapsi ei pysy ollenkaan rauhallisena. Olen itse vähän miettinyt, että olisiko kyseisen lapsen levottomuus kuitenkin ennemminkin seurausta siitä, ettei jää aika opetella olemaan rauhallinen ja miettimään omia ajatuksia ja tunnelmia kun koko ajan ollaan menossa?Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-91810010053954053572013-07-15T08:03:18.352+06:002013-07-15T08:03:18.352+06:00Mukava lukea vanhemmista, jotka eivat tayta lasten...Mukava lukea vanhemmista, jotka eivat tayta lasten vapaa-aikaa miljoonalla eri harrastuksella. Lasten pitaisi saada olla lapsia ..... viime kesana, kun olin soccer coach Army base:ssa, muutama lapsi oli 3-4 eri harrastuksessa soccer:n lisaksi, ja kaytannossa siis menossa jossakin viikon jokaisena paivana. Ei ihme, etta nailla lapsilla oli sitten motivaatio vahissa mm. soccer:n pelaamiseen, valittivat vasymysta jne.Ninahttps://www.blogger.com/profile/05543205415852238903noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-60969547609532751892013-07-11T18:24:36.941+06:002013-07-11T18:24:36.941+06:00Tuo on juuri se mikä vähän pelottaa, että menot vi...Tuo on juuri se mikä vähän pelottaa, että menot vievät mennessään ja sitten eletäänkin kohta harrastuksen ehdoilla ja se uhkaa viedä kaiken ajan, niin muulta tekemiseltä kuin ihan vain olemiseltakin. Hienoa, että te ja lapsi itse osaatte ja rohkenette (isoista kirjaimista huolimatta! :) valita mikä on hänelle tärkeintä - valmentajat varmasti haluavat löytää uusia lahjakkuuksia ja heillä on siis ihan omat motiivinsa lisätä tunteja ja edellyttää läsnäoloa.<br /><br />Isommilla lapsilla varmasti luonnostaan on kaikenlaista menoa. Mikon ja Matildan ikäiset eivät kuitenkaan tiedä odottaa tai vaatia mitään erityistä harrastusta vaan kaikki lähtee vanhemmista tässä vaiheessa. Täällä kylällä on niin vähän harrastusmahdollisuuksia, että vanhempana on joskus vaikea olla innostumatta uusista jutuista - täytyy tosiaan ihan herätä yöllä oivaltamaan, että kaikkia tilaisuuksia ei ole pakko eikä kannatakaan käyttää! :)Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-6899992436137557682013-07-11T18:12:32.371+06:002013-07-11T18:12:32.371+06:00Kiitos :) Lapset ehtivät tosiaan kyllä harrastamaa...Kiitos :) Lapset ehtivät tosiaan kyllä harrastamaan itsensä väsymykseen asti vähän isompinakin!<br /><br />Vaikka rehellisyyden nimissä täytyy lisätä, että onhan meidän lapsilla itse asiassa ollut tänä vuonna muutama harrastus. Miko on nyt jonkun aikaa käynyt uimatunnilla, mutta tunnit ovat lauantaisin eivätkä koulupäivän päälle, ja ovat toisaalta harrastamisen lisäksi tilaisuus velloa viileässä altaassa kuumalla hellesäällä. Ilman tunteja eivät lapset helposti pääsisi uimaan koska kylällä ei ole tähän asti ollut minkäänlaista yleistä allasta, lähimmät altaat kuten merikin ovat noin tunnin ajomatkan päässä - asumme siis sisämaassa. Uimatunneille pääsemme Yhdysvaltain suurlähetystön asuinalueen altaalle; sinne emme voisi muuten noin vain mennä pulikoimaan. Ja kun uimatunnit ovat osuneet lauantai-aamulle ne ovat olleet enemmän perheen yhteistä tekemistä kuin varsinainen harrastus. Opettaja on osannut tehdä tunnista ennen kaikkea rentoa leikkiä ja kuin huomaamatta Miko on oppinut uimaan ja Matilda siinä sivussa päässyt totuttelemaan myös veteen ja me vanhemmat nauttimaan viilentävästä vedestä.<br /><br />Myös sunnuntaiset ratsastustunnit ovat olleet ennen kaikkea perheen yhteistä aikaa: ollaan käyty sunnuntaisin porukalla ratsastamassa mutta käytännössä lapset ovat ottaneet rennosti hevosen selässä kun joko Cosimo tai minä on ratsastanut vakavammin opettajan johdolla.<br /><br />Tuota balettiakin voisin harkita vakavammin jos sitä olisi viikonloppuna (ja vain kerran viikossa!). Mutta en tosiaan pidä ollenkaan pahana jos vaikka kaikki harrastaminen jäisikin nyt vielä toistaiseksi. Ratsastustunnit ovat joka tapauksessa nyt vähintäänkin tauolla koska opettaja laittoi äskettäin ratsastuskoulun kiinni. Oli itse asiassa ihanaa viettää viime sunnuntai rauhassa kotona perheen kesken ilman kiirettä mihinkään! Lapsetkin tuntuivat vain nauttivan kiireettömyydestä ja aikatauluttomuudesta.Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-2791928639110911332013-07-11T17:45:53.186+06:002013-07-11T17:45:53.186+06:00Olemaan opettelu on oikein hyvä harrastus :)
Ymmä...Olemaan opettelu on oikein hyvä harrastus :)<br /><br />Ymmärrän hyvin huolesi, että kolme kertaa viikossa saman hararstuksen harrastaminen on liikaa. Se nimittäin on. Tyttölapsi nimittäin on harrastanut joukkuevoimistelua jo viisi vuotta kolme kertaa viikossa, ja ainakin kahden vuoden ajan me vanhemmat olemme vastustaneet sitä, että harjoittelukertoja lisättäisiin neljään/vko. Olkoonkin, että valmentajat vastustavat, mutta meidän mielestämme 10-vuotiailla tytöillä kuuluukin olla sitä vapaa-aikaa ja mahdollisuus harrastaa jotain muutakin. Pari vanhempaa haluaa tytöistään huippuvoimistelijan, mutta me muut lähdemme siitä, että harrastuksen on oltava kivaa ja rentouttavaa.<br /><br />Tyttölapsi on menevää sorttia ja harrastuksia on aika paljon (voimistelu, partio, jalkapallo kesäisin, kun voimistelu on tauolla ja kokkikerho). Nämä kaikki ovat tytön itsensä valitsemia, mutta siitä lähdetään, että mihinkään ei ole pakko mennä, jos ei vain jaksa. Ainoastaan yhteen harrastukseen "jumiutuminen" on myös minun mielestäni liian sitovaa. Lasten täytyy kokeilla ja kokea ja myöskin tylsistyä silloin tällöin.<br /><br />Viime viikolla tuli voimisteluvalmentajilta sähköposti, jossa ilmoitettiin voimistelukauden elokuisesta alkamisesta. "Kick Off" kestää päivän, ja siitä kuulemma saa olla pois vain PÄTEVÄSTÄ SYYSTÄ (tämä siis oli todellakin kirjoitettu sähköpostissa isoilla kirjaimilla). Lähden siitä, että meidän perheessä ne ovat vanhemmat, jotka päättävät, mitkä syyt ovat päteviä ja mitkä eivät -valmentajat eivät syiden pätevyydestä tai pätemättömyydestä perheessämme päätä. No, voimistelukauden avaus jää tyttölapselta väliin, koska hän haluaa itse mennä viimeiseen jalkapallopeliinsä, koska heidän joukkueestaan otetaan joukkuekuva. <br /><br />Se on pätevä syy meidän perheessä :)Piahttps://www.blogger.com/profile/14650880971931656207noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-10119939311781010852013-07-11T15:26:54.241+06:002013-07-11T15:26:54.241+06:00Kirjoitat niin hyvin etten voi muuta kuin peesaill...Kirjoitat niin hyvin etten voi muuta kuin peesailla! :-) Tytölläni (7v) ei ole vielä mitään ohjattua harrastusta ja hyvä niin. Omppishttps://www.blogger.com/profile/15199965024825345267noreply@blogger.com