tag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post7900862224543195756..comments2024-03-02T13:51:18.350+06:00Comments on Edustusrouvan päiväkirja - eli tarinoita kiertolaisperheen arjesta maailmalla: PerilläKatahttp://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comBlogger10125tag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-720295521420105702012-09-29T02:04:39.395+06:002012-09-29T02:04:39.395+06:00Todella hyvä kysymys Sari! Minä täällä vaan itseän...Todella hyvä kysymys Sari! Minä täällä vaan itseäni mietin ja ihmettelen, enkä ole tullut lasten asettumisesta sanoneeksi mitään... <br /><br />Matilda kyseli useamman viikon verran paluun jälkeen: milloin ollaan menossa kotiin? Kysymys oli jäänyt lomalta päälle, mutta riipaisi kyllä minua, että useamman viikon loman ja maasta toiseen matkustelun jälkeen tyttö oli omassa kodissaan vähän hukassa. Toisaalta molemmat lapset elävät onneksi sen verran hetkessä, että sopeutuminen on tavallaan aika helppoa. Omat lelut, oma sänky, omat kaverit kiinnittävät heidät aika nopeasti tähän todellisuuteen. Sekä Miko että Matilda kyselevät silti kyllä melkein päivittäin mumminsa ja taatansa perään. Miko muuttaisi Suomeen isovanhempiensa luokse vaikka heti huomenna, vaikka ei noin muuten haluaisikaan muuttaa Belizestä pois. Onneksi on Skype ja vierailuja puolin ja toisin.<br /><br />Yritetään tosiaan auttaa poikia kirjoittamaan toisilleen postia! Se olisi hieno tapa molempien ymmärtää kuinka yhteyttä voi pitää matkojen päähänkin.Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-89891431036269652392012-09-29T00:46:45.035+06:002012-09-29T00:46:45.035+06:00Onpa kiva kuulla että Matildan keliakiasta on tull...Onpa kiva kuulla että Matildan keliakiasta on tullut osa tavallista arkea (jos näin voi sanoa) vaikka varmasti purkkeja ja purnukoita tulee tutkittua tarkasti aina. Vielä on itsellä muistissa aika jolloin olin allerginen muutamalle yleisimmälle mausteelle ja se tuotteselosteiden tutkiminen oli lähes joka kauppareissulla tuttua puuhaa. Alkuun ärsyttävää ja aikaa vievää, mutta kaikkeen tottuu :) Ja ihanasti Miko on ottanut huomioon Matildan ruokavalion! Voi että kuinka ihana isoveli <3<br />Miten teillä lapset sopeutuvat lomien jälkeiseen kotiinpaluuseen? Varmasti ihana nähdä oma koti ja omat lelut ja kaverit, mutta kestääkö heillä sopeutua "vanhoihin" kuvioihin miten kauan?<br />Peetu aina välistä kyselee että mikä sen maan nimi on missä Miko asuu :) Täytyy istua joku kerta Peetun kanssa koneen ääreen ja saa sanella Mikolle sähköpostin :) Sarihttps://www.blogger.com/profile/01130536095951254187noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-18411575677343389552012-09-28T02:32:46.175+06:002012-09-28T02:32:46.175+06:00Kulttuureihin sopeutumisen vaiheista on tosiaan se...Kulttuureihin sopeutumisen vaiheista on tosiaan se perinteinen kaavio missä päästään kuherruskuukauden ja masennuksen kautta asettumaan uuteen todellisuuteen. En ole ihan vakuuttunut siitä, että se(kään) teoria toimii aina ja kaikissa olosuhteissa kaikilla ihmisillä. <br /><br />Minun kokemukseni on tähän asti ollut maasta toiseen muuttaessani ehkä jotenkin sisäisempi, ei siis niinkään suhteessa uuteen maahan kuin irrottautumiseen yhdestä paikasta ja sitoutumiseen toiseen. Erilaisia tunnelmia olen siis toki kohdannut maasta toiseen muuttaessa, mutta en aina juuri noita vaiheita enkä välttämättä tuossa järjestyksessä. Etenkään en ole koskaan käynyt pitemmän kaavan kautta läpi tuota "Suomessa tämä tehtäisiin niin paljon paremmin" -vaihetta. Totta kai sellaisia tunnelmia saattaa tulla mieleen joissain yksittäisissä tilanteissa, mutta ne ovat minulla tavallisesti aika lyhyitä hetkiä ja liittyvät yksittäisiin asioihin, eivätkä siis kasva vaiheeksi tai yleiseksi tunnelmaksi asti. <br /><br />Kaikissa maissa on omat puolensa. Tällä maassa maan tavalla -asenteella en tule itse asiassa niin kovin maita mielessäni aktiiviseksi verranneeksi, tuota kahden viikon sopeutumisvaihetta lukuunottamatta. Elämä on sitä mitä se sillä hetkellä on, enkä tule juurikaan ajatelleeksi miten sama asia hoituisi jossain toisaalla. Se on säästänyt varmasti kerran jos toisenkin minut turhautumiselta ja ärsyyntymiseltä! Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-4402880623759656482012-09-28T01:35:58.833+06:002012-09-28T01:35:58.833+06:00Kulttuureihin sopeutumisessa on omat vaiheensa. En...Kulttuureihin sopeutumisessa on omat vaiheensa. Ensin ihastutaan (ah, kuinka eksoottista), sitten vihastutaan (äh, tämäkin tehtäisiin Suomessa niiiin paljon paremmin) ja lopuksi sopeudutaan. Toisilla prosessi kestää pitkään, toisilla vähemmän pidempään. Ja helpottaa varmasti sopeutumista, jos takana on muutto maasta toiseen jos kolmanteenkin :)<br /><br />Minä en varmasti koskaan lopeta tuskailemista tanskalaisten viranomaisten kanssa. Jos asuisin jossain hieman eksoottisemmassa maassa, ymmärtäisin tällaisen tehottomuuden mutta pohjoismaissa, ei - en ymmärrä :)mimmihttp://kaksoiselamaa.wordpress.comnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-6370468358460168482012-09-27T19:27:02.168+06:002012-09-27T19:27:02.168+06:00Minulle on itse asiassa aina vähän shokki palata S...Minulle on itse asiassa aina vähän shokki palata Suomeen tai vaikka Italiaan ja huomata, että kaikkien elämät ovat siirtyneet eteenpäin - tai sivuun! - niistä kohdista mihin heidät jätimme viimeksi. Nuo pienet jutut arjessa muuttavat kuitenkin ihmisiä ja heidän elämäänsä. Täällä kaukana maailmalla vain tuntuu siltä, että ei ole mahdollista, että te kaikki siellä elätte arkeanne eteenpäin ihan ilman meitä! :) Se on varmaankin jotain itsesuojelua; tuntuu tylsältä jäädä paitsi läheisten arjesta kuukaudesta toiseen. <br /><br />Facebook kyllä tosiaan auttaa pysymään vähän paremmin perillä pienemmistä ja isommistakin kuulumisista ja se on hyvä juttu. Lomilla tulee tätä nykyä vähän vähemmän ihan todella isoja yllätyksiä vaan monet asiat ovat onneksi selvinneet jo vähän kerrallaan ennen lomaa.Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-80981886408061116042012-09-27T19:17:02.799+06:002012-09-27T19:17:02.799+06:00Maailman eri äärissä voi myös oppia parempia tapoj...Maailman eri äärissä voi myös oppia parempia tapoja olla ja elää kun jättää lapsuudesta ja nuoruudesta tutun suomalaisen tavan hoitaa asioita Helsinki-Vantaan kentälle lähtiessä. Jamaikalla opin rentoutumaan ja olemaan miettimättä asioita ja niiden hoitamista niin tunnin tai päivän päälle - jos vaikkapa televisionkorjaaja ei tullutkaan silloin kun lupasi, se ei ollut maailmanloppu. Jos olisin pitänyt kiinni suomalaisesta tavasta hoitaa asioita, olisi varmasti mennyt pahasti hermot useamman kerran, mutta nyt kävikin niin, että opin kärsivällisyyttä ja kykyä elää hetkessä. Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-1162887864854961602012-09-27T19:13:17.294+06:002012-09-27T19:13:17.294+06:00Hetken menee, että saa kiinni taas maan arjesta, m...Hetken menee, että saa kiinni taas maan arjesta, mutta tosiaan näin sitä tuntuu pärjäävän melkein missä vain. Mukavaa päivää myös sinulle Sofia!Katahttps://www.blogger.com/profile/16043621614388269684noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-44062211943260622112012-09-27T16:44:34.711+06:002012-09-27T16:44:34.711+06:00Ihan totta, että "toisten maailmoiden" a...Ihan totta, että "toisten maailmoiden" aika tuntuu pysähtyvän silloin, kun on itse poissa. Vuoden aikanahan ei yleensä tapahdu tavallisessa arjessa mitään suuren suuria asioita vaan jokapäiväisiä pieniä juttuja, joita ei muista tai viitsi kertoa, kun kysytään vuoden jälkeen "Mitä kuuluu?" Olen kokenut saman tunteen itse Suomeen palatessani. Nyt Facebook-aikaan tämä ero on kyllä tasoittunut, kun kuulee kaukanakin asuvilta ystäviltä pikku-uutisia tämän tästä. Lattianrajaltahttps://www.blogger.com/profile/18081311832083051725noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-14146451291315484772012-09-27T12:55:12.889+06:002012-09-27T12:55:12.889+06:00Tassa piilee varmasti toiseen maahan sopeutumisen ...Tassa piilee varmasti toiseen maahan sopeutumisen idea, ettei haikaile aina sen toisen maan asioita tai vertaile jatkuvasti. Itsekaan en kaipaa Suomen herkkuja tai mieti aina taalla virastossa asioidessa etta Suomessa tama hoidettaisiin nain. Taito siirtya ja elaa sen hetkisessa todellisuudessa on aika tarkea ja saastaa turhilta stressaamisilta.Petrahttps://www.blogger.com/profile/13897319965053132064noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5806728308102203131.post-26280936524396475832012-09-27T11:23:25.073+06:002012-09-27T11:23:25.073+06:00Tämä on just se paras asenne, maassa maan tavalla....Tämä on just se paras asenne, maassa maan tavalla. Kun näin ajattelee voi elää ihan missä vaan. Jos aina haikailee jonkin perään, siinähän se elämä vasta ohi menee. Ja se on totta että mieli tulee aina jälkijunassa vaikka elimistö on jo perillä. Mukavaa päivää sinulle Kata!Sofiahttps://www.blogger.com/profile/03470465533353503217noreply@blogger.com