Saturday, 21 September 2019

Tallilla taas

Nuorinkin lapsi on nyt aloittanut varsinaiset ratsastustunnit joten ennen tallipäivää on enemmänkin
vaatteita ja tarvikkeita etsittävänä.

Tallille täytyy kantaa vaatteiden lisäksi mukana saappaat, evästä ja kaikenlaista muutakin sälää.

Ratsut odottamassa ratsastustuntia.

Osa poneista oli vapaalla.

Tallilla on kaksi uutta varsaa joita ihailimme kaukaa ja läheltä iltapäivän mittaan moneen otteeseen. Taustalla kentällä on nuorimmainen ensimmäisellä ratsastustunnillaan joka oli sattumalta ja kaikeksi onneksi yksityistunti.

Vanhempi tytär sai omalla tunnillaan ratsastaa toisella tallin uusista poneista.

Varsat ja emät nauttivat ruohokenttäruokailusta. Niiden takana esikoinen on menossa omalle ratsastustunnilleen. Hän puolestaan ratsasti toisella tallin uusista poneista.

Talli on meidän pakopaikkamme. Huomenna menen sinne pitkästä aikaa omalle ratsastustunnilleni. Jännittää!

8 comments:

  1. Ihanat ulkokarsinat, ei täällä kotisuomessa moinen onnistuisi. :D

    Pääsevätkö hevoset siellä päivittäin ulos ja miten pitkäksi aikaa? Mitä niille syötetään? Näyttävät kuvissa terveiltä ja hyvinvoivilta, mutta kuinka niitä yleisesti siellä kohdellaan, käyttöesineinä vai eläiminä?

    ReplyDelete
    Replies
    1. Lasten koulun tallin ponit ovat käytännössä aina ulkona, ne otetaan noihin karsinoihin vain odottamaan ratsastustunnin alkua. Poneille on sekä hiekka-aitauksia että ruohoaitauksia. En ihan tarkkaan tiedä mitä kaikkea ne syövät, mutta ylipäänsä näistä koulun tallin poneja hoidetaan varsin hyvin. Kaksi intialaista hevostenhoitajaa asuu tallilla ja pitää poneista käytännössä ympäri vuorokauden huolta ja ruotsalainen ratsastuksenopettaja joka myös johtaa tallia kohtelee poneja myös hienosti ja edellyttää samaa myös kaikilta oppilailtaan.

      Yleisesti Sudanissa eläimiin suhtaudutaan minusta ihan kohtuullisen hyvin siinä mielessä, että esimerkiksi kulkukoiria ja -kissoja ei kiusata tai hätyytetä vaan niiden annetaan pitkälti olla rauhassa. Kulkukoirat täällä eivät siksi olekaan aggressiivisia vaan varsin leppoisia, ihan toisenlaisia tyyppejä kuin esimerkiksi Jamaikalla missä niihin suhtauduttiin usein aika vihamielisesti. Kulkukoiria Jamaikalla oli hyvä varoa sillä ne olivat oppineet olemaan epäluuloisia ihmisiä kohtaan ja olivat siksi aina vähän valmiina vastaamaan hyökkäykseen; täällä en toisaalta juurikaan varo paikallisia kulkukoiria, ne pitävät etäisyytensä eivätkä ole vihaisia. Hevosia täällä näkee liikenteessä joskus, aaseja käytännössä päivittäin, ja niitä minun käy kyllä sääli sillä erityisesti aasien näytetään edellyttävän tekevän pitkiä päiviä eikä niihin mielestäni suhtauduta kuin työkavereina saati lemmikkeinä vaan ennemminkin kuin vain kärryjen moottorina.

      Delete
  2. Kiva kuvapostaus. Kuvat kertovat aina omalla tavallaan arjessa. Mulla on kovin etäinen suhde hevosiin, lapsena maalla pelkäsin niitä eikä mulla ollut kavereiden tavoin sitä heppavaihettakaan. Ihanan rauhallisen näköiset maisemat.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minäkään en lapsena enkä nuorena päässyt hevosvaiheeseen kiinni muuta kuin kirjojen välityksellä ja itse asiassa aloitin ratsastamaan vasta aikuisena Belizessä. Kun esikoinen nelivuotiaana halusi ratsastustunneille päätin itsekin yrittää. Hevoset olivat minullekin siis hyvinkin pitkään vieraita ja jotenkin käsittämättömiä ja se vähän harmittikin minua eläinihmistä. Onkin ollut upea juttu saada näin aikuisena luoda suhde hevosiin ja oppia ratsastamaan! Tämänaamuinen ratsastustunti oli aivan mainio. Alan ymmärtää miten lapseni ovat kehittyneet ratsastuksessa viime vuoden-parin aikana niinkin paljon: opettaja on tosi hyvä työssään ja sai minut jo heti ensimmäisellä tunnilla ymmärtämään muutaman sellaisen jutun jotka on aikaisempien vuosien aikana menneet ihan ohi.

      Talli on ihana pakopaikka kaikesta ympäröivästä, siellä mieli lepää. Lasten koulun talli on myös ihan Niilin rannalla ja siellä on siksi ihan eri tavalla rehevää.

      Delete
  3. Onpa kauniin näköistä!
    Täällä V pääsi aloittamaan ratsastuksen (vihdoinkin!!) viime viikolla :) Seuraava kysely tulva kohdistuu siis varmaan teidän ratsastuksiin ja tallin hevosiin :D

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hei ihan mahtavaa, että vihdoin onnistui! Mielellään vaihdetaan ajatuksia hevosasioista kun seuraavan kerran nähdään :)

      Tallilla täällä on kyllä tosiaan kaunista ja sitä arvostaa sitäkin enemmän kun ympäristö ei noin muuten ole erityisen kaunis.

      Delete
  4. Mistä uudet ponit tallille tulevat? Tarkoitan siis, että kuinka kaukaa ne sinne tuodaan.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihan paikallisia sudanilaisia poneja ovat kaikki. Uudet tulokkaat ovat kotoisin Darfurista ja osa poneista on myös alkujaan ihan täältä Khartumista. Jotkut ponit on lasten koulun omistaja käsittääkseni saanut lahjoituksena ja antanut koulun tallin käyttöön (hänellä on myös oma yksityinen talli omille hevosilleen), ja ainakin yksi poneista on entinen työhevonen jonka joku koulun tallin johtajista aikoinaan ikäänkuin vapautti kovista oloista rennompaan elämään koulun tallilla. Tällä entisellä työhevosella itse juuri eilen ratsastin, se on ihan superponi, mutta sillä ei voi esimerkiksi käyttää lainkaan kuolainta koska sen suuhun ovat aikaisemman elämänvaiheen kovat koitokset tehneet niin pahaa jälkeä.

      Ihan alkuun ratsastuskoululle oli tuotu yksi shetlanninponi Iso-Britanniasta. Se oli muistaakseni tuntikäytössä vielä silloin kun viisi vuotta sitten tänne muutimme mutta jäi aika pian sen jälkeen ansaitulle eläkkeelle ja kuoli viime keväänä vanhuuteen. Sen eläkepäivät kuluivat tallin muiden hevosten kanssa, se kulki joukon jatkona ihan loppuun asti.

      Näihin erinomaisen kuumiin oloihin ei ole ihan helppo sopeutua ihmisten sen enempää kuin eläintenkään ja se kai on osasyynä siihen, ettei tallille ole tuotu poneja sittemmin mistään kauempaa. Toisaalta täältä ei ihan pieniä poneja juuri löydy eli ihan pienetkin ratsastuskoululaiset ratsastavat omaan kokoonsa nähden varsin suurilla ratsuilla!

      Delete

Kiitos kommentistasi!